​
Äidistä tai lapsesta johtuvista syistä synnytys joudutaan joskus käynnistämään ennen luonnollista spontaania synnytyksen alkamista. Synnytyksen käynnistämisellä pyritään alatiesynnytykseen kypsyttämällä kohdunkaulaa ja edistämällä supistustoimintaa.

Synnytyksen käynnistämiseksi on erilaisia menetelmiä. Menetelmä valitaan aina synnyttäjän ja hänen tilanteensa mukaan. Kannattaa varautua siihen, että synnytyksen käynnistyminen voi viedä aikaa muutaman päivän. 

Lue lisää synnytyksen käynnistämisestä​ Naistalosta.

Avautumisvaiheessa kohdunsuu alkaa avautua ja supistukset tulevat säännöllisesti alle 10 minuutin välein. Äiti tuntee supistukset kivuntuntemuksina alavatsallaan ja/tai selässään. 

Kivunlievitysmenetelmiä on useita ja niitä käytetään äidin tarpeiden mukaan. Lue lisää: Synnytyskivun hoito​ 

Ennen ponnistusvaihetta on siirtymävaihe, jolloin odotetaan vauvan laskeutumista synnytyskanavassa alemmaksi ja kääntymistä synnytyksen kannalta suotuisaan asentoon. 

Ponnistusvaihe alkaa, kun kohdunsuu on täysin avautunut, noin 10 cm. Äiti saa alkaa ponnistaa lasta aktiivisesti ulos. Vauvan synnyttyä kohdussa ovat jäljellä jälkeiset eli istukka, napanuora ja kalvot. Jälkeiset syntyvät yleensä 5-15 minuutin kuluttua vauvan syntymästä. Äidille saatetaan antaa kohtua supistavaa lääkettä, jotta istukka irtoaisi hyvin. Tämän jälkeen ommellaan mahdolliset haavat ja repeämät. 

Synnytyksen eri vaiheista lisätietoa on saatavissa Naistalossa: Synnytys​

Synnytys on pitkäkestoinen tapahtuma, joka vaatii valmistautumista, kestävyyttä ja tahtoa molemmilta synnyttäjältä sekä puolisolta.  Ensisynnyttäjän avautumisvaihe kestää tavallisimmin 10-14 tuntia ja uudelleen synnyttäjällä noin 6-10 tuntia. 

​

Vastasyntynyt vauva on ihme. Hän parkaisee heti synnyttyään ja alkaa hengittää. Vauva nostetaan mahdollisimman pian syntymän jälkeen äidin lämpimän vatsan päälle. Äidin iholla vauva availee silmiään ja suutaan. Imemisrefleksi herää ja vauva alkaa etsiä äidin rintaa. Vauvan ollessa äidin ihokontaktissa isä/puoliso tai tukihenkilö voi halutessaan leikata napanuoran.

Isän/puolison synnytyksessä mukanaolo antaa mahdollisuuden luoda suhdetta uuteen tulokkaaseen ensi hetkistä alkaen. Heti kun mahdollista vauvan voi ottaa syliin. Vauva kaipaa turvaa, lämpöä ja pehmeää kosketusta. Vauvan voi kietoa hellästi paidan sisään ihokontaktiin.  Tässä ensikohtaamisessa kätilö opastaa mielellään.  

Raskauden ja synnytyksen aikana voi tulla tilanteita, joissa asiat eivät etene luonnollisesti, vaan tarvitaan lääketieteellisiä toimenpiteitä vauvan tai äidin terveydentilan vuoksi.

Keisarinleikkaukseen voi olla monia syitä, joista yleisimmät ovat vauvan asettuminen perätarjontaan, jolloin vauva on syntymässä peppu edellä (tavallisesti vauva syntyy pää edellä) sekä aiemmat keisarinleikkaukset tai epäsuhta vauvan koon ja äidin lantion välillä. 

Sektio eli keisarileikkaus tehdään yleensä selkäpuudutuksessa (spinaali- tai epiduraalipuudutuksessa). 

Vauva syntyy muutaman minuutin kuluttua leikkauksen alkamisesta. Leikkaava lääkäri nostaa vauvan kätilön syliin ja kätilö näyttää vauvan vanhemmille. Lapsen voinnin perusteella kätilö tekee tarvittavat toimenpiteet, tarkastaa ja kuivaa lapsen. Lastenlääkäri on tarvittaessa paikalla. Jos vauvan ja äidin tilanne sallivat, kätilö voi laittaa vauvan äidin rintakehän päälle ihokontaktiin.  Ensi-imetys on mahdollista heti leikkauksen jälkeen. 

Isä/puoliso tai tukihenkilö voi yleensä olla mukana suunnitelluissa ja joissain sairaaloissa myös kiireellisissä keisarinleikkauksissa eli silloin, kun alatiesynnytyksessä ilmenee äkillinen tarve päättää synnytys.  On tilanteita, jolloin vauvan on synnyttävä välittömästi. Silloin äiti nukutetaan ja tehdään hätäsektio. Tässä tilanteessa isä/puoliso tai tukihenkilö odottaa yleensä leikkaussalin ulkopuolella vauvan syntymää. Henkilökunta kertoo leikkauksen kulusta läheisille mahdollisimman pian.

Äiti on tarkkailtavana leikkauksen jälkeen heräämössä, jossa myös isä/puoliso tai tukihenkilö voi olla mukana sairaalan toimintatapojen mukaisesti. Sairaalan käytänteistä johtuen vauva siirretään äidin heräämössä olon aikana lapsivuodeosastolle tai vastasyntyneiden valvontayksikköön. Tuolloin isällä/puolisolla tai tukihenkilöllä on hyvä mahdollisuus olla vauvan kanssa, pitää häntä sylissä tai ihokontaktissa. Kätilöt opastavat mielellään tässä ainutlaatuisessa ensikohtaamisessa. 

Lue lisää sektiosta eli keisarinleikkauksesta  ja muista erityistilanteista Naistalosta.

Osa vastasyntyneistä vauvoista tarvitsee hoitoa lastenosastolla. Tähän voi olla syynä esimerkiksi vauvan ennenaikaisuus eli keskosuus, hengitysvaikeudet ja tulehdussairaudet. Isä/puoliso tai tukihenkilö voi olla mukana vauvan hoidossa tilanteen mukaan ja pitää äidin ajan tasalla, jos äiti ei oman vointinsa vuoksi kykene osallistumaan vauvan hoitoon lastenosastolla​. 

Naistalosta, osiosta vastasyntynyt​, löydät lisätietoa vauvan erityistilanteista ja lastentalosta keskosuudesta. ​

Äidin synnytyksestä toipuminen alkaa heti synnytyksen jälkeen. Toipuminen on yksilöllistä, olipa synnytystapa alateitse tai keisarinleikkauksella. Isän/puolison läheisyys ja halu auttaa käytännön asioissa on tärkeää synnyttäneelle äidille. 

Jotta isänä/puolisona jaksaa olla perheen tukena ja turvana, omasta hyvinvoinnista on huolehdittava. Lepo, terveellinen ruoka, liikunta sekä ystävät ja läheiset antavat puhtia vauvantahtiseen arkeen. 

Jos synnytykseen liittyy epäselviä asioita, ne kannattaa ottaa puheeksi synnytystä hoitaneen henkilökunnan kanssa jo sairaalassa. 

Naistalosta lisätietoa liittyen synnytyksen jälkeiseen toipumiseen. 

Vauvan hoitoa isä/puoliso pääsee opettelemaan jo synnytyssairaalassa. Vastasyntyneen vauvan aistit toimivat, vaikka eivät ihan samalla tavalla kuin aikuisella. Hän osaa jo paljon ja on virittäytynyt tutustumaan vanhempiinsa. Vauvaa oppii tuntemaan ja hoitamaan viettämällä aikaa hänen kanssaan mahdollisimman paljon jo sairaalassa. Samalla vanhemman luottamus omaan osaamiseen vahvistuu.  

Vauvan perushoidosta, kuten esimerkiksi pesuista ja vaipanvaihdosta on kerrottu Naistalon sivuilla: Vauvan perushoito​