Sukuelinherpes on herpes simplex 1 (HSV-1) tai 2 (HSV-2) -viruksen aiheuttama rakkulainen ja kivulias infektio, joka ensiepisodin jälkeen usein uusii herkästi. Tartunnan jälkeen virus jää piilevänä pysyvästi elimistön hermosolmukkeeseen. Suomalaisista noin 20 prosenttia on HSV-2-kantajia, joka on yleisempi virustyyppi sukupuolielinten alueella. Tauti tarttuu sukupuoliteitse ja etenkin oireisessa vaiheessa, mutta tartunnan voi saada myös oireettomalta. Kondomin käyttö suojaa tartunnalta, mutta sen antama suoja ei ole täydellinen.
Tyypilliset oireet ovat sukuelinten limakalvojen ja ihoalueiden pinnalliset ja helposti rikkoutuvat rakkulat, jotka puhjettuaan muodostavat kivuliaita haavoja. Virtsaaminen on kivuliasta. Paikalliset imusolmukkeet voivat olla turvoksissa. Oireet ilmaantuvat 4-14 vuorokauden kuluessa tartunnasta ja myös yleisoireita kuten kuumeilua, päänsärkyä ja lihassärkyjä voi esiintyä. Oireilu kestää yleensä 2-3 viikkoa, mutta ensiepisodi voi olla oireetonkin. Uusintainfektiot eli ns. residiivi-infektiot ovat lieväoireisia ja lyhytkestoisempia. Niihin liittyy usein esioireena polttelevaa, kihelmöivää tai kutiavaa tunnetta limakalvoalueella. Uusintainfektioissa ei ole yleisoireita kuten kuumetta. Diagnoosi saadaan rakkulasta otettavalla viljelynäytteellä tai nukleiinihapon monistusmenetelmällä (PCR). Verinäytteestä tehtävillä vasta-ainemäärityksillä voidaan osoittaa viruksen kantajuus. Vasta-ainetutkimuksista ei kuitenkaan ole hyötyä akuutin vaiheen diagnostiikassa.
Primääriherpes eli taudin ensiepisodi voi alkuraskaudessa johtaa keskenmenoon ja myöhemmin ennenaikaiseen supisteluun ja synnytykseen. Uusinta infektiot ovat oireisia mutta yleensä eivät aiheuta ongelmia raskauden aikana. Oirejakson lyhentämiseen ja viruserityksen vähentämiseen käytetään asikloviiri lääkitystä, kuten myös ei raskaana ollessa. Jos odottavalla äidillä on loppuraskauden aikana toistuvia herpeksen uusintaepisodeja, aloitetaan raskausviikolta 36 lähtien neuvolan toimesta asikloviiri-estolääkitys synnytykseen asti.
Synnytys
Mikäli kyseessä on ensimmäinen herpestautijakso synnytyksen aikana, riski sikiön sairastumiseen on 30-50 prosenttia. Tartuntariski on vain alle viisi prosenttia uusiutuneessa herpeksessä. Äidin vasta-aineet suojaavat sikiötä tartunnalta.
Rutiininomaista keisarileikkausta ei tehdä herpeksen vuoksi. Jos synnytyksen käynnistyessä todetaan herpesuusiutuma, peitetään rakkula-alueet ja äidille annetaan suonensisäinen viruslääkitys suojaamaan sikiötä. Mikäli synnytyksen käynnistyessä todetaan herpeksen ensiepisodi sukupuolielinten alueella, synnytystapa on sektio ja äidille annetaan suonensisäinen lääkitys. Mutta sektiosynnytyskään ei täysin suojaa sikiötä infektiolta. Synnyttämään tullessa synnyttäjän on tärkeä informoida henkilökuntaa, mikäli raskauden aikana on esiintynyt sukuelinherpestä.
Herpestartunta lapsella
Suomessa vuosittain noin 10 lasta sairastuu neonataaliherpekseen (herpestartunta vastasyntyneisyyskaudella) äidin raskausaikana sairastaman infektion vuoksi. Neonataaliherpes on sukuelinherpeksen vaikein komplikaatio ja siihen liittyy suuri vammautumis- ja kuolleisuusvaara. Useimmiten tartunta tapahtuu synnytyksen aikana mutta veriteitse sikiöaikana tapahtuva tartunta on myös mahdollinen joskin harvinainen. Infektoituneista lapsista 85 prosenttia syntyy synnytyshetkellä oireettomille äideille
Milloin yhteys lääkäriin?
Mikäli sinulla on ollut aiemmin jo ennen raskautta herpesinfektioita, on asia syytä ilmoittaa neuvolassa. Jos oireet, kivuliaat rakkulat, ilmaantuvat ensimmäistä kertaa ja rakkuloiden lisäksi on myös yleisoireita, kuten kuumetta ja päänsärkyä tulee ottaa yhteyttä terveyskeskuksen -tai synnytyssairaalan päivystykseen lisäohjeiden saamiseksi. Uusintainfektioissa tarvittaessa lääkityksen saat terveyskeskuksesta. Estolääkityksen aloittaa tarvittaessa neuvola.
Lue lisää:
Sukupuoliherpes ja raskaus (Potilaan lääkärilehti)
Edellinen sivuSeuraava sivu