Hepatiitti

Hepatiitilla tarkoitetaan viruksen aiheuttamaa maksatulehdusta. Yleisimpiä hepatiittityyppejä ovat A-, B- ja C-hepatiitit.

Hepatiitti A

Hepatiitti A eli keltatauti on viruksen aiheuttama maksatulehdus. Se tarttuu ulosteiden saastuttaman veden ja ruoan kautta tai virusta erittävän ihmisen ulosteiden välityksellä.

Hepatiitti A on hyvin yleinen ja sen mahdollisuus on huomioitava erityisesti Välimeren etelä- ja itäpuolisissa maissa, Venäjällä, Baltian maissa ja kehitysmaissa. On hyvä muistaa hyvä käsihygienia ruokailun ja WC- käyntien yhteydessä.

Hepatiitti A:n oireena ovat kuume, väsymys, pahoinvointi ja ripuli sekä ihon ja silmien keltaisuus. Tauti voi olla vähäoireinen, mutta myös oireettomat henkilöt levittävät virusta. Tauti johtaa hyvin harvoin vaaralliseen maksan toiminnanhäiriöön. Tauti paranee usein 2-4 viikossa, mutta oireet voivat jatkua pidempään. Sairastettu tauti antaa elinikäisen suojan. Hepatiitti- A:lta voi suojautua rokotteella (Havrix), joka annetaan kahdessa osassa. Suojan kesto on ainakin 30 vuotta, mahdollisesti elinikäinen. Rokote voidaan antaa myös raskausaikana, mikäli tartunnanmahdollisuus on ilmeinen. Se voidaan antaa myös altistuksen jälkeen, ja teho on erinomainen, jos altistuksesta on kulunut enintään kaksi viikkoa.

Hepatiitti A ei siirry sikiöön, eikä erityisseurannalle ole raskausaikana tarvetta. Imetykselle ei ole estettä.

Hepatiitti B

Hepatiitti B on viruksen aiheuttama maksatulehdus. Se tarttuu suojaamattomassa seksissä sekä verenvälityksellä, esim. neulojen ja ruiskujen yhteiskäytössä sekä neulanpistovahingoissa. Hepatiitti B voi myös tarttua raskauden aikana äidistä sikiöön.

Suurin osa tartunnan saaneista on ensivaiheessa oireettomia. Osalle ilmaantuu pahoinvointia, ripulia/oksentelua tai vatsakipua sekä ihon ja sidekalvojen keltaisuutta. Myös lihas- tai nivelkipuja saattaa esiintyä. Oireet häviävät yleensä parissa viikossa ja tartunnan saaneista jää kantajiksi alle viisi prosenttia. Hyvin harvoissa tapauksissa sairaus johtaa vaikeaan maksan vajaantoimintaan. Hepatiitti-B kuuluu alkuraskaudessa seulottaviin tartuntatauteihin. Mikäli äidillä todetaan vasta-aineita, mutta virusten määrä verenkierrossa on vähäinen, seurataan raskautta tavanomaiseen tapaan neuvolassa. Mikäli virusmäärä on korkea, aloitetaan äidille sikiön tartunnan ehkäisemiseksi raskauden aikana viruslääkitys.

Synnytyksessä pyritään välttämään lapsen veri- ja eritealtistusta.  Vastasyntynyt rokotetaan heti syntymän jälkeen ja rokotteen teho on noin 85-90 prosenttia. Äidin oma lääkitys ei ole este imetykselle ja imetys on sallittua, mikäli lapsi on rokotettu.

Hepatiitti C

Hepatiitti C on viruksen aiheuttama maksatulehdus. Se tarttuu herkästi esim. likaisten neulojen välityksellä. Yhdynnän välityksellä tapahtuva tartunta on harvinaisempi. Tauti todetaan veren vasta-ainetutkimuksella.

Hepatiitti C on yleensä vähäoireinen. Osa tartunnan saaneista saa kuitenkin ensioireena vatsakipuja, pahoinvointia tai keltaisuutta. Krooninen infektio lisää maksakirroosin ja maksasyövän riskiä.

Tauti voi parantua spontaanisti ja sitä voidaan hoitaa interferonin ja viruslääkkeen yhdistelmällä. Hoitovaste on hyvä.

Hepatiitti C ei kuulu neuvolassa seulottaviin tartuntatauteihin. Näyte otetaan riskiryhmään kuuluvilta äideiltä, esim. pistoshuumeiden nykyisiltä tai entisiltä käyttäjiltä. Mikäli vasta-ainenäyte todetaan positiiviseksi, ohjataan äiti sairaalan äitiyspoliklinikan seurantaan. Hepatiitti C voi tarttua raskauden aikana tai synnytyksessä sikiöön, mutta tartunnan riski on pieni. Tauti ei vaikuta raskauden kulkuun. Viruksen määrä testataan loppuraskaudessa ja synnytyksen aikana pyritään välttämään syntyvän lapsen verialtistusta. Keisarileikkaus ei pienennä tartunnan riskiä.

Imettäminen on yleensä sallittua, jos rinnanpäät ovat ehjät. Äidinmaitoa ei voi luovuttaa.

Lue lisää:

Hepatiitti (Terveyskirjasto)


Edellinen sivuSeuraava sivu

 


​​