Ovulaation induktio eli munarakkulan kypsytys
Ovulaation induktiohoito soveltuu naisille, joilla munasolu ei irtoa tai irtoaa harvoin, mutta joilla on vähintään yksi toimiva munanjohdin. Monirakkulainen munasarja (PCO) on usein aihe tälle hoidolle.
Hoitoa käytetään myös selittämättömässä lapsettomuudessa tehostamaan kuukautiskierron tapahtumia (erilaisia kasvutekijöitä) ja hedelmöityksen ajoittumista. Hoidon tavoitteena on hyvä ovulaatio, yksi kypsä munasolu ja alkiota vastaanottava kohdun limakalvo. Hoito on tehokkain silloin kun kuukautisia ja ovulaatiota ei ole lainkaan ollut, mutta erityisesti tällöin hoidon toteutus vaatii kärsivällisyyttä, kunnes oikea stimulaatio saavutetaan ja munasolu ensimmäisen kerran irtoaa hedelmöittyäkseen.
Hoidon onnistumisen kannalta on oleellista, että yhdynnät tai keinosiemennys eli inseminaatio ajoittuvat oikein. Hoitokierron jälkeen on hyvä olla välikierto, jolloin lääkkeet paitsi poistuvat elimistöstä, myös raskauden todennäköisyys on parempi kuin ennen hoitoja.
Hoitoja joudutaan välillä keskeyttämään huonon vasteen (ei kehittyvää munarakkulaa) tai liiallisen vasteen (monisikiöisyysriski) vuoksi ja tekemään annos- tai menetelmämuutoksia. Painonhallinta on edellytys ovulaation induktiohoidolle.
Ovulaation induktiohoitoon yhdistetään inseminaatio erityisesti selittämättömässä lapsettomuudessa tai jos miehellä on lieviä siemennestemuutoksia.
Tablettilääkitys
Ensimmäisenä lääkkeenä käytetään usein suun kautta otettavia tabletteja, (klomifeenisitraatti tai letrotsoli).Klomifeenin annostus on yksilöllinen (50–150 mg/vrk), ja se otetaan kuukautiskierron 3.–7. päivinä. Aromataasiestäjistä käytetyin lääkitys on letrotsoli, jota käytetään samoin kuin klomifeenia kuukautiskierron 3.–7. päivänä, ja annos on yksilöllinen (2,5 tai 5,0 mg/vrk).
Kummankin tablettihoidon seuranta vaatii vähintään yhden ultraäänitutkimuskäynnin ensimmäisessä lääkekierrossa. Käynnillä tarkistetaan kasvavien munarakkuloiden määrä ja kohdun limakalvon paksuus sekä arvioidaan hedelmällinen aika ja hoidon riskit.
Sivuvaikutukset liittyvät estrogeenitason laskuun yleensä hoidon alussa: kuumia aaltoja, hikoilua, päänsärkyä. Jos hoitovaste on liiallinen, voi ilmetä vatsakipuja, pahoinvointia ja turvotusta.
Mikäli ovulaatiota ei saada aikaan tablettihoidolla tai raskaus ei ole 3–6 hoitokierron aikana alkanut, harkitaan hoidoissa etenemistä.
Gonadotropiini-pistoshoito
Gonadotropiini-pistoshoito (FSH-hoito) aloitetaan yksilöllisesti (aloitusannos yleensä 50–100 yksikköä/vrk) vaihtoehtona tablettihoidolle tai mikäli tablettihoidolla ei saada aikaan hyvää ovulaatiota tai kiertoa. Lääke annostellaan pistoksena ihon alle kerran päivässä yleensä kuukautiskierron 5. päivästä lähtien.
Pistoskiertoa seurataan tablettikiertoja tarkemmin: Ultraäänitutkimus tehdään aina vähintään kertaalleen, noin 5–6 pistospäivän jälkeen. Siinä tarkistetaan kasvavien munarakkuloiden määrä sekä kohdun limakalvon paksuus, arvioidaan hedelmällinen aika ja hoidon riskit.
Ovulaatiota tehostetaan ajoittamalla ”irrotuspiikki” (hCG- eli istukkahormoni, vastaa LH-piikkiä) munarakkulan koon mukaan ja neuvotaan yhdyntöjen tai inseminaation ajoitus. Sivuvaikutuksena tähän hoitoon liittyy enemmän liiallista munasarjavastetta, lievää vatsakipua, turvotusta sekä monisikiöraskauksia kuin tablettihoidossa. Lisäksi pistoshoito on tablettihoitoa kalliimpi vaihtoehto.
Siittiötuotannon tehostaminen
Pienellä osalla miehistä on huonolaatuisen siemennesteen taustalla kiveksen toiminnan säätelyhäiriö. Tällöin on mahdollista parantaa siemennesteen laatua hormonihoidon avulla. Hormonihoito toteutetaan suun kautta otettavilla tableteilla tai pistoksilla. Hoidon tehoa seurataan verikokeiden ja siemennesteanalyysin avulla. Hoito kestää yleensä vähintään kolme kuukautta.
Edellinen sivuSeuraava sivu