Normaalissa naisen kuukautiskierrossa alkaa ensin kasvaa monta follikkelia eli munarakkulaa, joista tavallisesti valikoituu nopeimmin kasvavaksi yksi munarakkula ( johtofollikkeli), josta kypsä munasolu irtoaa mahdollista hedelmöitystä varten.
In vitro fertilisaatio (IVF)- eli koeputkihedelmöityshoidossa hormonihoidolla kasvatetaan munasarjoissa useita follikkeleita ja siten useita munasoluja kerrallaan. Munasolut kasvatetaan pistoshoidolla: joko pelkällä follikkeleita stimuloivalla hormonilla (FSH) tai lisättynä luteinisoivalla hormonilla (LH). Munasarjojen vastetta hoidolle seurataan ultraäänitutkimuksin ja tarvittaessa hormoniverinäyttein.
Niin sanotussa pitkässä hoitomuodossa eli GnRH-agonistihoidossa varsinaista munarakkuloiden kasvatusta edeltää naisen oman hormonitoiminnan jarrutus, joka jatkuu koko kasvatusjakson ajan, aina ovulaation laukaisevaan istukkahormoni (hCG)-pistokseen (ns. irrotuspiikki) saakka.
Niin sanotussa lyhyessä hoitomuodossa eli GnRH-antagonistihoidossa munarakkuloiden kasvatus alkaa ensimmäisten kuukautisvuotopäivien aikana. Yleensä kuudentena pistospäivänä FSH:n rinnalla aletaan pistää antagonistia, joka estää munasolujen liian aikaisen irtoamisen. Kumpaakin pistosta jatketaan irrotuspiikkiin saakka.
Jokainen munarakkula tyhjennetään emättimen kautta ultraääniohjauksessa neulan avulla koeputkeen. Toimenpidettä varten naiselle annetaan tehokas rauhoittava- ja kipulääkitys. Itse toimenpide kestää noin 5–10 minuuttia.
Munasolujen keräys ultraääniohjauksessa. Neulan kärki on viety emättimen kautta nestetäyteiseen munarakkulaan. Neste imetään koeputkeen, munasolu tulee nesteen mukana. Samalla emätinpistolla voidaan tyhjentää useita munarakkuloita.
Hedelmöitystavat IVF/ICSI
IVF-laboratoriossa munasolut hedelmöitetään heti keräyspäivänä tuoreella tai joissain tapauksissa pakastetulla siemennesteellä (maljahedelmöitys). Siittiöt on voitu tarvittaessa myös kerätä kiveksestä ohuen neulan avulla tehokkaassa puudutuksessa.
Mikäli tiedossa on merkittäviä siemennestepoikkeavuuksia tai aiemmassa IVF-hoidossa on todettu ongelmia hedelmöittymisessä, voidaan hedelmöitys toteuttaa perinteisen maljahedelmöityksen sijaan ICSI-tekniikalla (intracytoplasmic sperm injection) eli mikroinjektiolla. Tällöin biologi valitsee näytteestä yksittäisen siittiön, jonka hän vie munasolun sisään ohuen neulan avulla tarkoitukseen kehitetyn laitteiston ja mikroskoopin avulla.
Alkionsiirto ja pakastus
Yhden tuorealkion siirto kohtuun tehdään kohdun kaulakanavan kautta 2–5 päivän kuluttua munasolujen keräyksestä. Toimenpide on yleensä täysin kivuton. Erittäin harvoin toimenpide joudutaan tekemään kohtulihaksen läpi. Siirron yhteydessä tai joskus jo ennen siirtoa alkaa alkion kiinnittymistä tukeva lääkitys, ns. luteaalituki eli emättimeen annosteltava keltarauhashormonihoito yleensä 12 päivän ajaksi.
Jos hyviä alkioita on enemmän kuin yksi, ne pakastetaan myöhempää käyttöä varten parin tekemän sopimuksen perusteella. Parin vastuulla on pitää säilytyssopimus voimassa.
Raskaustulos
Raskaustesti tehdään noin kahden viikon kuluttua tuorealkion siirrosta. Raskauden todennäköisyys tuorealkion siirtoa kohden on noin 30–40 prosenttia, synnytykseen johtaa 25–30 prosenttia alkionsiirroista.
Hoidon riskit
Suurin yksittäinen riski hoidon aikana on liian voimakas, yllättävä vaste pistoslääkkeelle, ns. hyperstimulaatio-oireyhtymä (OHSS). Tämän vuoksi hoitoa seurataan tarkkaan. OHSS:n riski on noin 2–5 prosenttia, ja se voi ilmetä joko varhaisena muotona reilun viikon sisällä istukkahormoni(hCG)-pistoksesta tai myöhäisenä muotona alkion kiinnittymisen (varhainen istukkahormonin tuotanto) jälkeen. Suuret munasarjat ovat tyypillisesti arat, vatsa turpoaa ja vatsaonteloon, joskus keuhkopussiinkin, voi kertyä nestettä – nainen on selvästi huonovointinen. Yleensä tilanne hoituu levolla ja nesteytyksellä, mutta joskus tarvitaan sairaalahoitoa. Vaikeassa uhkaavassa OHSS-tilanteessa kaikki alkiot pakastetaan, eli ei tehdä tuorealkion siirtoa, jolloin myöhäinen OHSS estyy ja varhainen muoto pääsee rauhoittumaan. OHSS-tilaan liittyy lisääntynyt verisuonitukosvaara.
Muita riskejä ovat munasolukeräykseen liittyvä vuoto, tulehdus, munasarjan kiertymä ja erilaiset verisuonitukokset. Näiden yleisyys on alle yksi prosentti.