Täysiaikaisen vastasyntyneen nesteentarve ensi päivinä on kohtalaisen pieni. Pieni keskonen voi puolestaan tarvita suhteessa hyvinkin suuria nestemääriä nestetasapainon ja verenkierron ylläpitämiseksi. Nesteentarve arvioidaan
kliinisen tutkimuksen,
painon,
virtsamäärän,
verenpaineiden ja
laboratoriokokeiden perusteella.
Pienen keskosen liiallinen nesteytys voi lisätä avoimeksi jäävän valtimotiehyen, RDS-taudin, nekrotisoivan enterokoliitin, aivoverenvuodon ja BPD:n riskiä.
Liian vähäinen nesteytys puolestaan voi johtaa verenkierron vajaukseen, munuaisten vajaatoimintaan, hyytymishäiriöön, hemoglobiinin liialliseen nousuun tai korkeaan veren suolapitoisuuteen. Se myös lisää kellastumisen riskiä.
Pieni keskonen haihduttaa ihon kautta runsaasti nestettä. Tätä voidaan kompensoida lisäämällä keskoskaappiin kosteutta.
Parenteraalinen eli suonensisäinen ravitsemus
Parenteraalinen ravitsemus, lyhenne PN, tarkoittaa glukoosin, proteiinin, rasvojen, vitamiinien sekä kivennäis- ja hivenaineiden antamista suonensisäisesti jatkuvana infuusiona.
Sairaan vastasyntyneen ja pienen keskosen energian, glukoosin ja nesteen tarve ei yleensä täyty pelkällä maitoruokinnalla, vaan he tarvitsevat osittaista tai täydellistä parenteraalista ravitsemusta.
Pienipainoisille, alle 1,5–1.8 kiloiselle vastasyntyneelle aloitetaan ainakin osittainen parenteraalinen ravitsemus maitoruokinnan lisäksi.
1.5-2.5 kg syntymäpainoisille lapsille aloitetaan parenteraalinen ravitsemus ensi päivinä yksilöllisen harkinnan mukaan.
Yli 2 kilon painoisille lapsille voidaan alkuun aloittaa pelkkä glukoosiliuos. Tilalle voidaan vaihtaa parenteraalinen ravitsemus, jos on odotettavissa, että tila ei korjaannu muutamassa päivässä.
Parenteraalinen ravitsemus lopetetaan asteittain maitoruokinnan lisääntyessä. Parenteraalisen ravitsemuksen kautta lapsi saa tarvitsemansa määrän vettä, hiilihydraatteja, proteiinia, rasvaa sekä vitamiineja ja hivenaineita.