Leikki-ikäisillä esiintyviä kohtausoireita

Leikki-ikäisillä esiintyviä kohtausoireita ovat esimerkiksi tic-oireet, unihäiriöt ja tikahtumiskohtaukset. Suurimmalla osalla kohtaukset loppuvat itsestään. Jos oire on hankala tai rajoittaa arkea, on hyvä hakeutua lääkäriin.

Tic-oireet

  • Toistuvia, tarkoituksettomia lihasten liikkeitä, liikesarjoja tai ääntelyä.
  • Oire voi olla yksinkertainen: esimerkiksi silmien räpyttelyä, nenän nyrpistelyä, kurkun kröhimistä, niiskuttamista, äännähtelyä, hartioiden kohottelua.
  • Voi olla myös monimuotoisempaa liikkumista tai ääntelyä, hyppelyä, sanojen toistamista tai kaikupuhetta.
  • Lapsi pystyy usein hillitsemään oireiden esiintymistä jonkin aikaa, mutta sitten oiretta tulee runsaasti.
  • Stressi ja sen laukeaminen lisäävät oiretta.
  • Oiretta ei esiinny unessa.
  • Tic-oireita esiintyy yli 10 %:lla lapsista ja useimmiten lyhytkestoisesti muutamia viikkoja. Oire voi myös vaihtua toiseksi.

Miten toimia?

Oireeseen ei kannata kiinnittää huomiota, usein se vain lisää oiretta. Jos tic-oire on niin runsasta, että se selvästi haittaa tai estää lapsen normaalia toimintaa, pitää hakeutua tutkimuksiin.

Unihäiriöt

Noin puolella lapsista esiintyy ajoittaisia unihäiriöitä. Unihäiriöihin on olemassa perinnöllinen riski. Osa unihäiriöistä menee kuitenkin ohi lapsuusiän jälkeen, mutta osa voi jatkua aikuisuuteen.

Unihäiriöitä on monenlaisia

  • unissakävely ja unissa puhuminen
  • yöllinen kauhukohtaus (lapsi havahtuu tyypillisesti alkuyöstä, on paniikissa, huutaa, ei anna rauhoitella, voi liikkua vauhdikkaasti ympäriinsä, aamulla ei muista tilanteesta mitään)
  • hampaiden narskuttelu
  • painajaiset
  • sekavana herääminen, nukahtamis- ja heräämisvaiheen näkö- kuulo- tai tuntoaistimukset
  • pään hakkaaminen (rytminen pään paukuttaminen esimerkiksi tyynyyn tai sängyn päätyyn, lapsi ei muista aamulla).

Miten toimia?

Valvotaan, että lapsi ei satuta itseään, eikä esimerkiksi unissa kävellessään kävele ulos. Oireisiin ei ole tehokasta lääkehoitoa.

Tikahtumiskohtaus eli affektikohtaus

Turhautumistilanteessa tai itsensä satuttamisen yhteydessä lapsi alkaa itkeä, pidättää hengitystään, voi tulla kalpeaksi tai kasvoiltaan sinertäväksi ja mennä veltoksi, jolloin hengitys taas käynnistyy. Joskus pitkän oireen yhteydessä voi olla myös lyhyesti raajanykinöitä.

Miten toimia?

Kohtaus ei ole vaarallinen, vaikka näyttää rajulta. Lasta ei jätetä yksin. Tärkeää on, että lapsen turhautumistilanteita ei aleta pelätä ja varoa kohtausten takia. Jos kohtaukset toistuvat tiheästi, lääkärissä selvitetään, onko niille jotain altistavaa tekijää, kuten anemia.


Edellinen sivuSeuraava sivu

 


Katso lisää