Rasitusosteopatia, spondylolyysi ja spondylolisteesi

Lapsilla ja nuorilla esiintyy alaselkäkipuja, joiden aiheuttaja on tavallisimmin lannerangan alueen nikamien rakenteiden rasitusperäinen murtuma eli spondylolyysi tai sen esiaste rasitusosteopatia. Spondylolisteesi eli nikaman siirtymä saattaa syntyä, mikäli rasitusmurtuma ei parane.

Aktiivisesti liikuntaa harrastavilla lapsilla ja nuorilla voi esiintyä selkärangan nikamissa rasitusmuutoksia (rasitusosteopatia), tyypillisimmillään lannerangan alueella. Rasitusosteopatiassa on kyse murtuman esiasteesta. Oireena on rasituksessa voimistuvaa kipua, erityisesti ristiselän alueella, ja selän taivutusliikkeet ovat kivuliaita. Hoitosuosituksena on määräaikainen, kahden kuukauden pituinen liikuntakielto.

Spondylolyysissa on kyse selkärangan nikamakaaren takarakenteen rasitusmurtumasta. Aktiivisesti liikuntaa harrastavilla kasvuikäisillä nuorilla tämä on selkäkivun tavallisin syy. Spondylolisteesissä on kyse nikaman siirtymisestä eteenpäin suhteessa alempaan nikamaan. Taustalla voi olla nikaman rakenteellinen häiriö, joka sallii nikaman liukumisen eteenpäin.

Oireet ja löydökset

Selässä tuntuva ja oireileva kipuoire on tyypillinen tuoreessa rasitusmurtumassa. Tyypillisesti kipuoiretta on lannerangan alueella. Riittävästi siirtynyt nikama aiheuttaa selkäkipuja ja joskus pakara- ja alaraajatuntemuksiakin (säteilykipuoire, puutuneisuus) ja tyypillisesti takareiden lihaskireyttä. Nuori harrastaa usein lajeja, joissa tehdään voimakkaita kierto- ja taivutusliikkeitä (esimerkiksi telinevoimistelu, jalkapallo, baletti, taitoluistelu). Toistuva, kova rasitus selkärangassa voi yhdessä muun muassa lihasepätasapainon, riittämättömän levon ja voimakkaiden taaksetaivutusliikkeiden kanssa aiheuttaa kuormitusta ja oireita selässä.​

 

Kuva: Spondylolisteesi eli nikaman liukuma todettavissa röntgenkuvassa.

Toteaminen

Spondylolyysin ja spondylolisteesin toteamisessa tärkeää on lasten ortopedin tutkimus ja kuvantamistutkimukset (röntgentutkimus, tietokonetomografiatutkimus ja magneettitutkimus). Tunnusteltaessa selkärankaa voidaan todeta myös arkuutta nikaman takarakenteessa tai nikamasiirtymän aiheuttama ”hylly”.

Hoito ja itsehoito

Suurin osa nuorista, joilla on todettu spondylolyysi tai spondylolisteesi tai molemmat, voidaan hoitaa ilman leikkaushoitoa. Tuoreessa nikaman rasitusmurtumassa suositellaan tukiliivihoitoa selän tueksi lyhytaikaisesti (4 kk). Selkärangan taaksetaivutus- ja kiertoliikkeitä tulee välttää. Tuore rasitusmurtuma parantuu tukiliivihoidolla noin 80 %:lla lapsista. Mikäli nikamansiirtymä ylittää 50​​ %, tulee kasvavalla lapsella leikkaushoito kyseeseen. Leikkauksen tavoitteena on korjata nikamasiirtymä sekä siihen mahdollisesti liittyvä hermojuurioire.

 

Kuva: Lannerangan nikaman siirtymän leikkaushoito (pedikkeliruuvi-instrumentaatio).

              

Kuva: Tilanne spondylolisteesileikkauksen jälkeen.

 

Kuva: Pehmeä lanneselän tukiliivihoito.

 

Kuva: Lanneselän yksilöllisest​i valmistettu tuki.


Edellinen sivuSeuraava sivu

 


 
Päivitetty  2.10.2019 10.38