Lasten virusinfektioihin liittyy usein ihottumaa, jota on oirekuvan perusteella mahdoton erottaa allergisesta reaktiosta. Sen vuoksi lääkeallergioita epäillään usein, mutta tutkimuksissa vain harvoin epäily saa varmistuksen.
Välittömässä reaktiossa oire ilmaantuu tunnin kuluessa lääkkeen nauttimisesta. Sen taustalla saattaa olla IgE-välitteinen herkistyminen lääkkeelle tai lääkkeen apuaineelle, mikä voidaan todeta allergiatestissä.
Viivästynyt reaktio tulee useiden tuntien kuluttua lääkkeen nauttimisesta ja se voi ilmaantua vasta antibioottikuurin lopussa. Allergiatesteistä ei ole apua viivästyneen reaktion toteamisessa.
Yli puolet lasten lääkeallergioista johtuu antibiooteista. Tavallisin lääkeallergioita aiheuttava lääkeryhmä lapsilla on beetalaktaamiantibiootit, kuten amoksisilliinit ja kefalosporiinit. Tämä johtuu lääkemolekyylin ominaisuuksista ja runsaasta käytöstä esimerkiksi korvatulehdusten hoidossa.
Seuraavaksi yleisin epäilty allergiaoireita aiheuttava lääkeryhmä ovat tulehduskipulääkkeet, esimerkiksi ibuprofeeni.
Välittömän lääkeallergisen reaktion oireita ovat nokkosrokko ja turvotukset, usein huulissa ja silmien ympärillä.
Ihottuma on yleisin oire lasten lääkeallergiaepäilyissä, mutta ihottuman aiheuttaja on kuitenkin vain harvoin lääkeaine. Tämä johtunee siitä, että infektio, johon lääke on määrätty, voi aiheuttaa samanlaisia oireita kuin lääkeallergia.
Myös infektio ja antibiootti yhdessä voivat aiheuttaa ihottumaa. Ihottumien jälkeen yleisin oire on nokkosrokko- ja turvotusoireet.
Anafylaktiset lääkeallergiareaktiot ovat lapsilla harvinaisia.
Yleisin välittömän oireen aiheuttaja on penisilliini tai penisilliinin sukuinen antibiootti. Reaktio vaatii aiemman altistumisen lääkkeelle, on toistettavissa ja syntyy joka kerta lääkettä käytettäessä, usein vielä aikaisempaa voimakkaampana. Viivästyneet oireet ovat erilaisia iho-oireita.
Oireiden, niiden vaikeusasteen ja käytettyjen lääkkeiden selvittäminen, reaktion alun ja lopun ajankohdan ja keston määrittäminen sekä mahdollisen annetun hoidon laadun selvittäminen voivat auttaa arvioinnissa.
Jos oire on vakava, lääkkeen käyttö lopetetaan ja oireet hoidetaan.
Jos iho-oire esiintyy ensimmäisen kerran lievänä antibioottikuurin aikana, kuuria ei tarvitse keskeyttää. Samaa lääkettä voi käyttää myös uudelleen.
Jos iho-oire on hankala, antibiootin käyttö lopetetaan ja lääkäri harkitsee, onko toisenlaiselle antibiootille tarvetta. Ei ole olemassa mitään testiä, jolla infektion ja allergian aiheuttama ihottuma voitaisiin erottaa luotettavasti toisistaan.
Tarkempia selvittelyjä harkitaan, kun epäilty allergiaoire on merkittävä tai uusii, kun lääke on tärkeä lapsen hoidolle tai kun useampia antibiootteja (vähintään kolme) on käyttökiellossa epäillyn allergian takia. Näissä tilanteissa lääkeallergioiden selvittelyllä pyritään estämään vakavat allergiset reaktiot, välttämään turhat lääkerajoitukset tai löytämään sopiva vaihtoehtoinen lääke.
Laboratoriotestejä voidaan tehdä 1–12 kuukauden kuluttua oletetusta reaktiosta. Ihopistokoe tai spesifinen IgE-määritys verinäytteellä tehdään IgE-välitteistä lääkeallergiaa epäiltäessä.
Jos testi on positiivinen, lapsi katsotaan allergiseksi kyseiselle lääkeaineelle. Jos testi on negatiivinen, voidaan ongelmatilanteissa erikoissairaanhoidossa tehdä altistus epäillylle lääkeaineelle.
Lääkealtistusta tehtäessä lapsen tulee olla muutoin täysin terveenä, jotta infektio ei häiritse altistustuloksen tulkintaa. Myös ihonsisäisiä testejä käytetään joskus lääkereaktioiden tutkimisessa (esimerkiksi puudutteet).
Ensisijainen hoito on oireita aiheuttavan lääkkeen käytön välttäminen.
Nokkosrokkoa hoidetaan antihistamiinilla, jolloin käytetään kaksinkertaista annosta verrattuna normaaliin hoitoannokseen.
Joskus harvoin nokkosrokkoa hoidetaan lyhyellä kortisonikuurilla suun kautta. Vaikeat reaktiot hoidetaan sairaalassa.
Yleistynyt allerginen reaktio, anafylaksia, vaatii välittömästi lihakseen annettavan adrenaliinin ja jatkohoitona antihistamiinia sekä lisäksi usein kortisonikuurin