Siirry sivun sisältöön

Syöpähoidetun lapsen endokrinologinen seuranta

Syöpähoidot voivat vaurioittaa lapsen hormonitoimintaa, minkä vuoksi lapsi voi tarvita elinikäistä endokrinologista seurantaa.

Syöpähoitojen jälkeen esiintyvät endokrinologiset eli hormonitoimintaa häiritsevät haittavaikutukset esiintyvät erityisesti aivolisäkkeen alueelle annetun sädehoidon jälkeen. Pään alueelle annettu sädehoito voi vaurioittaa elimistön hormonitoimintaa, joskus jopa vuosien kuluttua annetusta hoidosta.

Oireet voivat esiintyä aivolisäkkeen erittämien hormonien puutoksina, johtuen esimerkiksi kilpirauhasen vajaatoiminnasta, murrosiän kehityshäiriöistä, kasvuhormonivajeesta, kortisolivajeesta tai ADH-vajeesta.

Pään alueen sädehoito tai leikkaukset voivat johtaa myös keskushermostoperäiseen lihavuuteen vaurioittaen aivoalueita, jotka säätelevät kylläisyyden ja nälän tunteita.

Lisäksi tietyt solunsalpaajat voivat vaurioittaa sukurauhasia tai muita endokrinologisia elimiä. Syöpähoitojen seurauksena voi esiintyä myös lisääntynyttä riskiä osteoporoosille, mitä seurataan luuntiheysmittauksilla.

Syöpähoitojen jälkeen endokrinologinen seuranta suunnitellaan yksilöllisesti.

Haittavaikutusten diagnosointi perustuu

  • oireiden seurantaan

  • kliinisten löydösten seurantaan

  • laboratoriokokein tehtävään seurantaan.

Hormonipuutokset aivolisäke–kohdekudos–palautejärjestelmä-akselin hormonien missä tahansa kohdassa tai aivolisäkkeen erittämien hormonien pitoisuuksissa voivat olla merkki poikkeavasta hormonitoiminnasta.

Metabolisen oireyhtymän seulonta voi olla tarpeen etenkin silloin, jos kasvun seurannan perusteella todetaan lihavuuden kehittyminen erityisesti keskivartalon alueelle.

Todettu luunmurtuma ja luuntiheysmittauksessa mitattu merkittävästi alentunut luuntiheys tarkoittavat osteoporoosia.

Hoidon suunnittelu perustuu puuttuvan hormonin korvaukseen. Käytännössä kaikkia hormonipuutoksia voidaan hoitaa.

Metabolisen oireyhtymän hoidossa käytetään ruokavaliohoitoa, liikunnan lisäämistä ja tarvittaessa sokeri- ja kolesteroliaineenvaihduntaan sekä verenpaineeseen vaikuttavia lääkkeitä.

Alentuneen luuntiheyden hoidossa on olennaista turvata D-vitamiinin ja kalkin riittävä saanti. Osteoporoosin hoidossa käytetään bisfosfonaatteja.

Itsehoidossa on keskeistä hoito-ohjeiden ja lääkehoitosuunnitelman tarkka noudattaminen. Hormonipuutoksien kehittymiseen itsehoidolla ei voi vaikuttaa. Liikunta ja hyvä ravitsemus parantavat luun tiheyttä, ehkäisevät paino-ongelmia ja parantavat elimistön yleistä aineenvaihduntaa.

Syöpähoidot voivat vaikuttaa annettaviin rokotuksiin. Kysy asiasta lisää lasta hoitavalta lääkäriltä.

Tarkistettu 3.2.2026