Ihmisen kipuviestien välitysjärjestelmä on monimutkainen ja siinä voi tapahtua muutoksia, kun kipu pitkittyy. Kuntoutuksen avulla muutokset voivat kuitenkin palautua ennalleen.
Aivot, selkäydin ja hermoradat ympäri kehoa osallistuvat kipuviestien kulun säätelyyn. Kivun tunne syntyy kun hermosolut viestivät keskenään, eli lähettävät toisilleen niin kutsuttuja kipuviestejä.
Kivunvälitysjärjestelmässä voi tapahtua ainakin seuraavia muutoksia kun kipu pitkittyy.
Aivot voivat muokkautua
Kun kipu jatkuu, kipua käsittelevät aivoalueet voivat muuttua. Kivun käsittely siirtyy lähemmäs emootioita ja motivaatiota käsitteleviä aivoalueita.
On myös havaittu, että pitkäaikaisessa kivussa aivojen harmaan aineen tilavuus voi vähentyä. Kun kipu lievittyy, muutos korjautuu.
Nämä alustavat tutkimustulokset aivojen muuntumisesta eivät kerro siitä, että kipu olisi yhtään vähemmän vakavasti otettavaa kuin tilanteessa, jossa kehon kudosvaurio aiheuttaa kipua.
Havainnot kertovat kuitenkin lisää siitä, että pitkäaikaisen kivun biologinen tausta voi olla varsin erilainen kuin lyhytkestoisessa kivussa ja että aivojen tiedonkäsittelyn ja yhteyksien muuntuminen voi osin selittää kivun jatkumista pitkäaikaisessa kivussa.
Kivunhoidossa puhutaan myös siitä, että fysioterapeuttisin ja psykologisin keinoin aivojen voidaan kuntouttaa takaisin tasapainoiseen ja joustavaan kivun käsittelyyn.
Kipua välittävät hermosolut alkavat toimia tehokkaammin
Pitkäaikainen kudosvaurio voi herkistää kipuhermoja. Tämä saattaa voimistaa impulssivirtaa kohti selkäydintä, jossa hermosolut alkavat nekin toimia aktiivisemmin. Tämän myötä yhä enemmän kipuviestejä matkaa kohti aivoja.
Kivunsäätelyjärjestelmä heikentyy
Aivoista kulkee hermoratoja selkäytimeen, jotka pystyvät sekä jarruttamaan että voimistamaan kipuviestien kulkua aivoihin. Näitä hermoratoja kutsutaan laskeviksi radoiksi ja ne ovat osa kivunsäätelyjärjestelmää. Kivun pitkittyessä näiden ratojen toiminta voi heikentyä: ne eivät pysty enää säätelemään viestien kulkua yhtä hyvin. Tämä voi liittyä välittäjäaineiden, kuten serotoniinin ja noradrenaliinin, tasojen muutoksiin.
Tutkimusten mukaan psyykkinen kuormitus ja masentuneisuus voivat altistaa pitkittyneelle kivulle. Jos esimerkiksi leikkauspotilas on hyvin ahdistunut ennen leikkausta tai on sen vuoksi allapäin voi riski kivun pitkittymiselle lisääntyä.
Psyykkinen kuormitus vaikuttaa nimittäin siihen, kuinka aivot käsittelevät kipuviestejä ja siihen kuinka ihmisen kivunsäätelyjärjestelmä toimii.
Mistä psyykkinen kuormitus syntyy?
- Jos joutuu elämään viikosta toiseen kivun kanssa.
- Leikkaustoimenpide, josta seuraa pitkäaikainen kipu, voi herättää potilaassa kaihertavaa epäluottamusta hoitanutta tahoa tai hoitojärjestelmää kohtaan. Tapahtunut voi tuntua hyvin epäoikeudenmukaiselta ja täyttää mielen, jolloin huomio suuntautuu myös helposti kipuun.
- Toistuvat kipukokemukset kuormittavat, etenkin kun niihin pitkäkestoisessa kivussa leimautuu useasti epätietoisuuden ja toivottomuuden tunteita.
- Osa pitkäaikaisesta kivusta on seurausta psyykkisesti järkyttävästä vammautumisesta tai onnettomuudesta. Psyykkisesti järkyttäviä tapahtumia yhdistää se, että ne voivat heijastaa stressireagointia pitkälle alkutapahtumasta eteenpäin.
- Kun kipu uhkaa toimintakykyä ja elämisen mielekkyyttä potilaan minäkuva voi heikentyä.
- Kipu voi heikentää sosiaalisia suhteita. Pitkäaikaista kipua ei välttämättä ymmärretä lähipiirissä ja kivun myötä tekeminen ja ihmisten kohtaaminen voi jäädä vähemmälle.
Mitä kipupotilas voi tehdä kuormitukselle?
- On hyvä pohtia elämäntilannetta ennen kivun alkamista. Mikäli psyykkisiä haavoja oli jo silloin, on tärkeää miettiä jos niihin sai apua vai ovatko ne jääneet kivun varjoon.
- Pohdi tapahtumaa, joka laukaisi kivun. Millaisia ajatuksia ja tunteita se jätti? Tämän läpikäynti voi antaa etäisyyttä kertyneeseen kuormitukseen ja näin helpottaa oloa.
- Käy läpi se kaari, mitä omassa elämässä kokonaisuudessaan on tapahtunut kivun myötä. Toisen kanssa tämän pohtiminen voi auttaa näkemään ratkaisuja, joita ei yksin kivun kanssa ole huomannut.
- Pitkäaikaisen kivun aiheuttamia psyykkisiä vaikutuksia käsitellään laajemmin seuraavassa osiossa. Niiden tunnistaminen ja lievittäminen nähdään tärkeäksi osaksi kivun hoitoa.
Kipu on eloonjäämisen kannalta tärkeä viesti, jota useat eri geenit säätelevät.
Perimä voi vaikuttaa kipuaistimuksen synnyssä usealla taholla esimerkiksi erilaisten ärsykkeiden (kuuma, kylmä, happamuus, mekaaniset ärsykkeet) aiheuttamiin vasteisiin, hermosolujen ja kivunsäätelyjärjestelmän toimintaan, kivun ja mielialan vuorovaikutuksiin tai tulehduksen ja immuunijärjestelmän toimintaan.
Kaksosilla tehtyjen tutkimusten perusteella tiedetään, että fibromyalgiatyyppisen kipun taustasta noin puolet on selitettävissä perimän osuudella. Kuitenkaan ei tiedetä mitkä geenit aiheuttavat tämän alttiuden. Tiedetään myös, että pitkäaikaisella kivulla ja masennuksella on osittain samoja altistavia perintötekijöitä.
Yhden geenin muutoksen aiheuttamat kiputilat ovat äärimmäisen harvinaisia. Hermon johtumiseen tai hermon kasvutekijän toimintaan vaikuttavien geenien yksittäisten geenimutaatioiden on todettu aiheuttavan joko kyvyttömyyttä aistia kipua tai synnynnäisen kiputilan.
Perimä voi myös vaikuttaa eräiden kipulääkkeiden tehoon. Kodeiini on aihiolääke eli maksan entsyymien täytyy muuttaa se vaikuttavaksi aineeksi eli morfiiniksi. Suomalaisista noin 7% muuttaa kodeiinin erittäin tehokkaasti morfiiniksi ja saa siitä voimakkaan vasteen. Noin 2% suomalaisista ei pysty muuttamaan kodeiinia morfiniksi ja heillä lääke jää tehottomaksi. Kyseisen entsyymin genetiikan voi määrittää laboratoriokokeella.