Kivun alkuperäinen tarkoitus on hälyttää vaarasta ja vahingosta. Luonnollisesti se aktivoi ihmisessä hätää, huolta ja pelkoa. Kipu aktivoi moninaista pohdintaa kivun syystä, alkuperästä ja merkityksestä. Kipu horjuttaa turvallisuuden tunnetta. Näin ollen kipuun liittyvien tunteiden käsittely usein parantaa kivun kanssa selviytymistä.
Tunteet lyhyt- ja pitkäaikaisessa kivussa
Lyhytaikaisen kivun kohdalla huoli ja hätä ovat usein hyödyllisiä reaktioita. Lähdetään aktiivisesti asiaa selvittämään ja hoitamaan. Huoli tekee varovaiseksi ja vältetään lisävahingot.
Pitkäaikaisen kivun kohdalla tunteiden aktivoituminen on usein pulmallista, koska ne osaltaan lisäävät kärsimystä ja kuluttavat voimavaroja. Kiputuntemusten lisäksi kivulias ihminen painii usein huolen, pelon, toivottomuuden, hämmennyksen, surun ja huonommuudentunteen kanssa. Kiputuntemuksen lisäksi tunteita aktivoi lukuisat kipuongelmaan liittyvät stressitekijät.
Tunteidensäätely ja tunteiden huomioiminen ovat keskeinen osa pitkäaikaista kipua ja kivun kanssa elämistä.
Tavallisia pitkäaikaiseen kipuun liittyviä tunteita:
- Pelko
- Huolestuneisuus
- Hämmennys
- Ärtymys
- Suuttumus
- Katkeruus
- Toivottomuus
- Yksinäisyys
- Huonommuus
- Suru
Tunteet ohjaavat toimintaa ja kuluttavat voimia
Yleinen kivun aktivoima tunne on pelko. Tuolloin kipu tulkitaan vaaralliseksi ja ajatellaan, että kivun taustalla on etenevä sairaus. Esim. välilevyrappeuma saattaa herättää ajatuksia mm. halvaantumisesta. Nämä ajatukset taas johtavat kiputuntemusten tiiviiseen tarkkailemiseen ja varovaiseen käyttäytymiseen.
Kivulias ihminen alkaa välttämään kipua voimistavia asioita ja niitä, jotka saattaisivat kipua voimistaa tai edistää sairauden luultua pahenemista. Näin kivun pelko alkaa heikentämään toimintakykyä, kapeuttamaan elinpiiriä ja vähentämään aktiivisuutta. Kivun pelosta ja asioiden välttämisestä tulee keskeinen selviytymistä hankaloittava tekijä.
Jos kipu on seurausta jonkin toisen toiminnasta (esimerkiksi aiheutuneesta onnettomuudesta tai hoitovirheestä), voi tästä seurata voimakasta kiukkua tai katkeruuden tunteita. Tällöin tunteiden taustalla on monesti ajatuksia siitä, että on tullut väärinkohdelluksi tai ettei oma elämä voi korjautua enää elämisen arvoiseksi. Kiukku on hyvä apu silloin, kun sen tuoman energian voi käyttää puolustautumiseen tai asioiden korjaamiseen. Jos kiukku pitkittyy eikä johda mihinkään muutokseen, se helposti vangitsee huomion koettuun vääryyteen ja kuluttaa hiipien voimat.
Tunteet eivät missään tilanteessa ole lähtökohtaisesti vääriä tai huonoja. Tunteet on kuitenkin tärkeä tunnistaa, sillä ne ohjaavat sitä mihin kiinnitämme huomiomme ja mitä pyrimme tekemään. Joskus tunteet voivat ohjata meitä epätarkoituksenmukaisella tavalla. Kun tunnistaa päällä olevat tunteet, voi itse arvioida onko suunta oikea.
Tunteiden säätely
Tunteiden hallinta voi olla ajoittain varsin haastavaa. Tunteet tahtovat joskus itsepintaisesti nousta esiin, eivät suostu väistymään tai muuttumaan. Jos niitä yrittää työntää kovalla kädellä syrjään, ne pulpahtavat esiin yllättävässä käänteessä. Niihin ei tahdo järkipuhe auttaa. On vaikea tietää, koska olo helpottuu ja tunne lievenee. Harvoin löytyy patenttiratkaisuja tunteiden säätelyyn, vaan jokainen etsii ja löytää omia keinoja ja tapoja.
Pitkäaikainen kipu usein estää ja sotkee aikaisemmat tunteidensäätelykeinot. Olet ehkä aiemmin tottunut lähtemään lenkille tai tarttumaan rivakasti kotitöihin, kun tunnemylläkkä on päällä. Tai vaikeuksien keskellä olet keskittynyt entistä enemmän työhön. Olet pystynyt purkamaan tunteita aktiiviseen tekemiseen. Tämä ei ole välttämättä enää kivun kanssa mahdollista ja ehkä jatkossa tutustut uusiin keinoihin.
Tunteiden nimeäminen
Tunteet haluavat tulla näkyviksi. Niiden voima saattaa lieventyä, kun niitä tunnistetaan, sanoitetaan ja otetaan vastaan. Tunnistamattomat tunteet puristavat usein rintakehää, aiheuttavat palan tunteen kurkussa, jyskyttävät päässä ja vievät voimat. On paha olla, niin kuin sanotaan. Tunteet koetaan varsin kehollisesti.
Olennaista on, että erilaisia tunteita pystytään erottelemaan ja tunnistamaan. Kyse ei olekaan vain pahasta olosta, vaan esimerkiksi pelosta, vihasta ja häpeästä. Ja siitä mihin esim. pelko liittyy ja mitä ajatuksia siihen kytkeytyy. Voimakkaita ”kauhukuvia” kutsutaan katastrofi-ajatuksiksi.
Tällaisia ajatuksia voivat olla mm. pyörätuoliin joutuminen, halvaantuminen tai kyvyttömyys hoitaa lapsia.
Usein tunnereaktiot alkavatkin ketjuuntumaan ja alkuperäisen tunteen lisäksi on roppakaupalla muita tunteita. Esimerkiksi kivun aiheuttamaan pelkoon saattaa kytkeytyä häpeää, huonommuuden tunnetta ja syyllisyyttä. Ketjut saattavat olla pitkiä ja monisyisiä. Usein tunteiden ketjuja pystytään lyhentämään, kun hyväksytään alkuperäinen tunne osaksi kipuongelmaa ja ollaan valmiita työstämään sitä.
Tunteiden jakaminen
Kivun keskellä on olennaista löytää joku taho, joka on kiinnostunut kivuliaan ajatuksista, tunteista ja pystyy niitä vastaanottamaan. Yhdessä toisen kanssa voi saada oivalluksia, ymmärrystä ja lohtua. Lähtökohta on, että tunteiden läsnäolo tulisi hyväksyä osaksi kipuongelmaa ja osaksi itseä. Niillä on lupa olla ja niitäkin kestetään. Monesti puhumisen opetteleminen on keskeinen selviytymiskeino. Pitkäaikaisen kivun alle saattaa musertua, ellei löydä sanoja ja yhteyttä toisiin.
Joskus tilanteesta ja tunteista puhumista joutuu todella kovasti opettelemaan. Siihen ei ole mahdollisesti lapsuuden perheessä kannustettu tai ei ole ollut turvallista aikuista läsnä, joka olisi kestänyt ja kantanut erilaisia tunnereaktioita. Ei ehkä ole ollut lohtua tai syliä, vaan tiukoista tilanteista on opittu selviytymään yksin.
Tunteita tai ajatuksia on opittu kätkemään tai sivuuttamaan. Pitkäaikaisen kivun tuomat tunnereaktiot saattavat näin pelottaa ja hämmentää.
Tunteiden jakamisen lisäksi voi olla hyödyllistä purkaa tunteita mm. maalaamisen, piirtämisen, kirjoittamisen ja musiikin avulla.
Tunteita kohti meneminen
Pelkoa helpottaa usein se, että pelosta huolimatta tehdään asioita, kohdataan pelon aiheuttajia ja otetaan asioista selvää. Olennaista on siis altistaa ja haastaa itseään. Kivusta ja pelosta huolimatta kannattaa tarttua haasteisiin ja uskoa selviytymiseen. Pelon kanssa eläminen edellyttää rohkeutta.
Tunteiden säätely:
- Pyri löytämään tunteille sanoja.
- Hyväksy tunteet normaaliksi reaktioksi.
- Pyri työstämään tunteita mm. keskustelemalla, kirjoittamalla, maalaamalla.
- Löydä itsellesi kuuntelija ja rinnalla kulkija.
- Älä jää yksin vaan hyödynnä lähipiiriä ja ammattilaisia.
- Luota kykyysi kestää voimakkaitakin tunteita, ne ovat "vain" tunteita.
- Luota siihen, että voimakkaatkin tunteet helpottuvat.
- Kohtaa rohkeasti pelon aiheuttajia.
- Ota asioista selvää ja altista itseä haastavilla tilanteilla.
- Tunteiden tunnistamista ja tunteiden säätelyä voi harjoitella.
Tukea tunteiden säätelyyn
Joskus kipuongelman aiheuttama kuormitus ja tunnemylläkkä on siinä määrin uuvuttava, että kannattaa hakeutua psyykkisen tuen piiriin. Esimerkiksi psykologit ovat tottuneet työstämään tunteita ja ohjaamaan itseapukeinoja.
Yksilökäyntien lisäksi voi olla hyödyllistä hakeutua kivunhallintaryhmään, missä voi toisten kivuliaiden ihmisten kanssa työstää kivun tuottamaa tunnekuormaa. Voi olla helpottavaa huomata, ettei ole ainoa, joka painii kivun ja kuormituksen keskellä.
Edellinen sivu
Löydä vertaistukea
Vertaistalo auttaa sairastuneita ja heidän läheisiään löytämään vertaistukea ja luotettavaa tietoa vertaistuesta. Vertaistalo kerää yhteen potilasjärjestöjen tarjoaman vertaistuen.
Etsi tukea
Vertaistalosta.