Unelmaloma Kanarialla muuttui parissa päivässä joksikin aivan muuksi. Palelin, hikoilin ja tärisin hotellihuoneessa, tuntui että antibiootit joita olin saanut paikalliselta lääkäriltä, eivät auttaneet. Vatsan ne saivat kyllä sekaisin.
Raskas yskä ja yleinen voimattomuus alkoivat käydä kunnon päälle. Onneksi matka loppui ja pääsin lentämään kotiin. Lentoa edeltävänä iltana mielessäni kävi miten ihmeessä jaksan lentää, mutta pelko mahdollisista sairaalabakteereista estivät hakeutumiseni paikalliseen sairaalaan.
Kotiin päästyäni lähdin päivystykseen. Sieltä minut ohjattiin erikoissairaanhoidon päivystykseen.
Minulta otettiin keuhkokuva ja verikokeita. Virtsasta tutkittiin myös legionellavasta-aineet kun kerroin matkan alkupäivänä olleeni porealtaassa (hotelli oli aivan ihana luxushotelli).
Päivystyksessä kuumetta oli 40 astetta ja minulta otettiin myös veriviljelyt, josko bakteeri olisi päässyt vereen. Verenpaine oli huolestuttavan alhainen, mutta minulla ei oikeastaan ollut hengitysvaikeuksia.
Tulokset valmistuivat ja päivystävä lääkäri kertoi että minulla on keuhkokuume ja tarvitsen sairaalahoitoa. Minulle laitettiin verisuonikanyyli ja aloitettiin suonensisäinen antibioottihoito. Olin helpottunut, en ollutkaan juuri nyt kuolemassa. Näin päivystyksessä heiveröisen rouvan, jonka ymmärsin sivukorvalla olevan tosi huonossa kunnossa ja juurikin kuolemassa. Olin itse niin kipeä ja niinpä itsekeskeinen ja en ollut siinä vaiheessa kiinnostunut kuin omasta tilanteesta.
Pääsin siirtymään osastolle kunhan ensimmäinen antibioottiannos oli tiputettu. Sairastin osastolla neljä päivää. Minulta otettiin päivittäin verikokeita ja tiputettiin antibioottia suoneen.
Sain myös kuumetta alentavaa lääkettä. Minulle näytettiin miten puhalluspulloon piti puhaltaa monta kertaa päivässä. Se kuulemma auttoi liman nousemista ylempiin hengitysteihin. Yskiminen oli helpompaa.
Ruokaa en pystynyt syömään koko aikana, mutta pystyin juomaan, tuntuikin että oli koko ajan jano. Minulla on hyvin lihaa luiden päällä, joten muutaman päivän syömättömyys ei varmaan haitannut.
Pääsin kotiin toipumaan antibioottikuurin kera. Minua kehotettiin käymään kontrollikeuhkokuvassa 6 viikon kuluttua. Sain sairaslomaa reilut 2 viikkoa. Joulu oli tulossa.
Minut yllätti täydellisesti se voimattomuus ja väsymys jota tunsin kun pääsin kotiin. Olin ennen päivittäin liikuntaa harrastava, terve ja hyvässä lihassa oleva nainen ja nyt 10 minuutin kävely koirien kanssa vaati tunnin päiväunet. Nukuin, nukuin ja nukuin.
Seuraavalla viikolla uskaltauduin pilatestunnille hengittämään ja avaamaan rintakehän jumeja, mutta mitään raskasta en pystynyt tekemään. Ratsastussaappaat pyörivät jaloissa kun laitoin ne jalkaan. Pohjelihakset olivat kummasti kadonneet muutamassa viikossa.
Sairasloman jälkeen palasin töihin. Työpäivän jälkeen meni ilta toipuessa. Kuukauden kuluttua sairastumisesta kävin taas pilateksessa, ratsastamassa ja lenkillä. Työläästi. Yhtenä päivänä pilatestunnin jälkeen tunsin oloni virkistyneeksi. Olin palautunut entiseen kuntooni ja liikunta oli taas helppoa.
Keuhkokuumeesta oli kulunut 3 kuukautta. Ratsastussaappaat olivat taas tutun tuntuiset jaloissa.