Valtimolaskimoepämuodostuma

Valtimolaskimoepämuodostuma

Avainsanat: Arteriovenöösimalformaatio, AV- malformaatio, AVM, (en. arteriovenous malformation)


​Valtimolaskimoepämuodostuma on synnynnäinen poikkeava yhteys valtimoista laskimoihin. Tavallisesti valtimoiden tuoma hapettunut veri kulkeutuu hiussuoniverkoston läpi kudoksiin ja kerääntyy vasta kudoksista laskimoihin. Valtimolaskimoepämuodostumassa hiussuoniverkosto puuttuu ja veri virtaa suurten yhdyssuonten kautta suoraan laskimoihin. Valtimopaine venyttää laskimoita ja kasvattaa uusia johtaen vähitellen sykkivään suonikertymään. 

Valtimolaskimoepämuodostumia voi esiintyä missä tahansa kehonosassa tai kudoksessa. Ne ovat yleisimpiä aivoverisuonistossa, mutta niitä voi esiintyä (yleisyysjärjestyksessä) pään alueella, raajoissa, vartalolla ja sisäelimissä.

Oirekuva

Laskimovaltimoepämuodostuma on vastasyntyneellä usein oireeton. Iholla voi olla punertava tai sinertävä läikkä epämuodostuman kohdalla. Kuukausien ja vuosien kuluessa syvemmällä oleva suonimuodostuma kasvaa ja voi aiheuttaa kipua ja joskus vuotoa, mikäli se kasvaa lähellä ihoa tai limakalvoa. Ihon pintamuutos voi tulla tummemmaksi ja iho tuntua lämpimältä. Epämuodostuma voi näkyä ja tuntua sykkivänä paksuuntumana. Epämuodostuman kasvaessa verenvirtaus lisääntyy ja voi johtaa sydämen vajaatoimintaan.

Aivoverisuoniston epämuodostumat voivat aiheuttaa päänsärkyä tai vuotoja.

Periytyvyys ja esiintyvyys

Valtimolaskimoepämuodostumat ovat melko harvinaisia synnynnäisiä poikkeamia. Niitä on arvioitu esiintyvän yhdellä viidestäsadasta syntyneestä lapsesta. Niiden arvellaan johtuvan häiriöstä hyvin aikaisessa sikiönkehityksen vaiheessa verisuoniston kehittyessä. Osalla on todettu periytyvyyttä. Raskaudenaikaisella ravinnolla, lääkityksellä, liikunnalla tai toimenpiteillä ei ole todettu yhteyttä valtimolaskimoepämuodostuman syntyyn.

Diagnoosityökalut

Diagnoosi voi selvitä jo lääkärin tekemässä potilaan tutkimuksessa. Muutoksen luonteen ja laajuuden selvittämiseksi sekä hoidon suunnittelemiseksi tarvitaan lisätutkimuksia.

  • Ultraäänitutkimuksella selvitetään verenvirtausta muutoksessa.
  • Magneettitutkimuksella (MRI) selvitetään muutoksen laajuus kudoksissa.
  • Angiografialla saadaan tarkka käsitys verisuonituksesta. Se tehdään usein vasta hoidon yhteydessä.

Hoito

Hoito riippuu laskimovaltimoepämuodostuman paikasta ja laajuudesta. Se suunnitellaan yksilöllisesti.

  • Embolisaatiolla voidaan joskus tukkia epämuodostuman suonitusta.
  • Skleroterapiassa ruiskutetaan arpeuttavaa ainetta epämuodostuman suonitukseen.

Näitä hoitomuotoja voidaan myös yhdistää leikkaushoitoon. Pelkkä leikkaus tulee harvoin kysymykseen.

Tavallisesti tarvitaan useampia hoitokertoja ja myöhemmin seurantaa, jotta voidaan havaita epämuodostuman mahdollinen uusiutuminen.

Päivitetty 31.5.2017 11:50