Myastenia gravis

Päivitetty  29.5.2018 8.33

Myastenia gravis

Avainsanat: MG


​MG-sairaudessa tavattava lihasheikkous johtuu hermo-lihasliitoksen poikkeavasta toiminnasta. Sairaus voidaan jakaa eri tautiryhmiin. Yleisimmät MG:n alatyypit ovat yleistynyt MG, jossa oireita tavataan kaikissa poikkijuovaisissa lihaksissa, sekä okulaarinen MG, jossa oireet rajoittuvat silmien alueen lihaksiin (n. 15 % potilaista yli 2 vuoden sairastamisen jälkeen). MG on autoimmuunisairaus, ja suurimmalla osalla potilaista (noin 85 %:lta yleistynyttä ja noin 50 %:lta okulaarista MG:a sairastavista) pystytään löytämään vasta-aineita hermolihasliitoksen postsynaptisella kalvolla olevia asetyylikoliinireseptoreita (AChR) kohtaan. Sairauteen on olemassa oireenmukaisia lääkityksiä (pyridostigmiini, Mestinon®) sekä sairaudenkulkuun vaikuttavia hoitoja (kateenkorvan poisto, immunologiset lääkitykset).

Oirekuva

​Silmien lihasheikkoutta esiintyy useimmalla MG potilaalla sairauden jossain vaiheessa. Useimmilla havaitaan myös raajojen alueen lihasheikkoutta, jolloin puhutaan yleistyneestä myasteniasta. Potilaat ovat herkkiä infektioille ja ulkoisille stressitekijöille, ja niiden pohjalta lihasheikkousoireet voivat korostua. Vaikeassa tilanteessa puhutaan myasteenisesta kriisistä, jolloin myös hengitykseen ja nielemiseen osallistuvat lihakset voivat sairastua.

Perinnöllisyys

​Sairaus on monitekijäinen, ja sen syntyyn vaikuttavat perintötekijöiden lisäksi myös ympäristötekijät.

Esiintyvyys

​MG:n esiintyvyys on n. 15 / 100 000. Suomessa potilaita arvioidaan olevan n. 900.

Diagnosointi

​Diagnosoinnissa käytettäviä työkaluja: ENMG, kliininen kuva, seerumin vasta-aineet (AchRAb, MUSKAb)

Potilasjärjestö ja lisätietoa

​Potilasjärjestö: Lihastautiliitto

Lisätietoa sairaudesta: Terveyskirjasto

 

HUS logoTAYS logoOYS logoKYS logoTYKS logo