Metakromaattinen leukodystrofia

Metakromaattinen leukodystrofia

Avainsanat: MLD. ORPHA-koodi 309271


​MLD on hermostoa rappeuttava lysosomaalinen kertymäsairaus, jossa kertyy sulfatideja keskus- ja ääreishermostoon. Sairauden aiheuttaa aryylisulfataasi A -entsyymin vajaatoiminta, mutta SAP B -proteiini voi myös vaikuttaa tilanteeseen. Tällöin sulfatideja ei pystytä hajottamaan normaalisti, vaan ne kertyvät etenkin keskushermoston oligodendrosyytteihin. Hermoston lisäksi sulfatidit kertyvät myös sappirakkoon, munuaisiin ja muihin sisäelimiin.

MLD:ssä kertyy myös lysosulfatidejä (sulfogalktosyylisulfatidejä), koska lysosulfatidisulfataasientsyymi toimii vajavaisesti tässä taudissa. Lysosulfatidit ovat toksisia, ja keskushermostovaurion aste riippuu lysosulfatidien kertymän määrästä.

Oirekuvaus

​MLD:n sairastumisikä ja taudinkuva ovat erittäin vaihtelevia etenkin aikuisena oireiseksi tulevassa tautimuodossa. 

Myöhäisessä vauvaiän tautimuodossa sairaus alkaa 1 – 2 vuoden iässä , mitä seuraa vaihe, jossa kehitys vaikuttaa normaalilta. Sairauden eteneminen tapahtuu 3 – yli 10 vuoden aikana. Hankitut taidot kuten käveleminen ja seisominen menetetään vaihe vaiheelta. Puhuminen muuttuu vaikeammaksi ja älyllinen toiminta heikkenee. Kouristelut ovat mahdollisia. Näkö ja kuulo heikkenevät. Ääreishermojen neuropatia on yleistä. Vähitellen lapsi on vuodepotilas ja kaikki aivotoiminnot menetetään, jolloin on myös pyramidaali- ja ekstrapyramidaalioireita. Elinaika voi olla kuukausia tai vuosia.

Nuoruusiän tautimuodossa oireet alkavat yleensä 5 – 10 vuoden iässä. Yleensä ensimmäiset merkit huomataan koulun alimmilla luokilla, kun koulumenestys alkaa heiketä ja kehittyy käytöshäiriöitä.Samaan aikaan saattaa alkaa kouristelu tai atetoottinen liikehäiriö. Neurologiset pyramidaalioireet kehittyvät myöhemmin. Tauti etenee kuten vauvaiän tautimuodossa, mutta hitaammin jopa yli 10 vuoden aikana.

Aikuisena oireiseksi tulevassa taudissa oireet alkavat yleensä puberteetin jälkeen, mutta joskus vasta 30 – 50 -vuotiaana. Aikuisalkuisia tautimuotoja on kaksi, jotka poikkeavat taudin lapsuusmuodoista. 

1) Ensimmäinen on pääasiallisesti keskushermoston motorisia oireita ja ääreishermoston neuropatiaa aiheuttava. Ensin motoriset taidot alkavat heikentyä, eli tulee pääasiassa kävelyn vaikeus johtuen spastisesta parapareesista tai pikkuaivoataksiasta. Usein todetaan ääreishermojen neuropatia, ja joskus se voi olla ensimmäinen oire. Joillain potilailla kehittyy näköhermon surkastuminen. Älyllisiä häiriöitä voi olla. Aivojen magneettikuvauksessa todetaan diffuusi molemminpuoleinen demyelinaatio. Oireiston paheneminen tapahtuu vähitellen 10 – yli 20 vuoden kuluessa. Lopulta potilas dementoituu ja kaikki aivontoiminnat häviävät, jolloin todetaan bulbaarioireita.

2) Toinen aikuistautimuoto on ainoastaan psykologis-älyllinen oireisto. Ensimmäiset oireet ovat huomattavia aistimisen häiriöitä, joita kuvataan skitsofreniassa. Näitä voivat olla harhaluulot, harhanäyt ja useimmilla sekava toiminta liittyen tavallisiin työn tai kodin askareisiin. Nämä käytöshäiriöt aiheuttavat sosiaalisen kanssakäymisen ongelmia kaikilla potilailla. Useimmilla estojen väheneminen johtaa ajoittaiseen pseudomaaniseen käytökseen. Taudin edetessä tulee muita oireita, kuten muistin ja ajattelun vaikeuksia, apraksiaa, tilan ja ympäristön hahmottamisen vaikeutta, mikä johtaa esimerkiksi eksymiseen, sekä päätöksenteon vaikeutumista. Älyllisten toimintojen heikkeneminen voi jäädä huomaamatta käytösongelmien vuoksi. Yleensä potilaat ajatuvat psykiatrisiin sairaaloihin diagnoosilla skitsofrenia, kunnes epätyypillisiä piirteitä ilmestyy. Aivojen magneettikuvissa todetaan leukodystrofia. Neurologiset oireet ilmestyvät 2 – yli 20 vuotta psykiatristen oireiden alusta (spastinen tai ataktinen motorinen häiriö, epileptiset kouristukset, puhumattomuus, apraksia ja agnosia). Joillekin voi kehittyä näköhermon surkastuminen.

Perinnöllisyys ja esiintyvyys

​Tauti on autosomissa väistyvästi periytyvä.

Taudin yleisyydestä Suomessa ei ole tietoa.

Lisätietoa