EA1 on seurausta jänniteohjatun kaliumkanava-geenin (Kv1.1, KCNA1) toiminnanhäiriöstä erityisesti pikkuaivojen kuorikerroksen Purkinje-soluissa. Tauti ilmenee jo varhaislapsuudessa lyhyinä sekunneista muutamaan minuuttiin kestävinä ataksia (tasapainohäiriö + puhevaikeus) episodeina, joiden välissä potilaalla esiintyy myöes myokymioita eli lihasnykäyksiä. Kohtauksia voi olla useita saman päivän aikana ja pidempiäkin yhtäjaksoisia kohtausperiodeja on kuvattu. Emotionaalinen ja fyysinen stressi voivat olla laukaisevia tekijöitä, samoin pelästyminen ja äkilliset liikkeet. Neuromyotonia ja lihasten jäykkyys ovat myös tavallisia oireita EA1-taudissa. Noin viidesosalle potilaista kehittyy myöhemmin pysyviä kömpelyysoireita.
EA2-taudin taustalla on jänniteohjatun kalsiumkanava-geenin (Cav2.1, CACNA1A) toiminnahäiriö. Tauti ilmenee yleensä jo varhaislapsuudessa, mutta ensioireet voivat puhjeta myös vasta aikuisena. Tyypillisiä oireita ovat toistuvat, tunteja kestävät ataksiaperiodit, joihin liittyy puhevaikeus. Kohtausten välissä ilmenee nystagmusta. Osalla potilaista on yleistä heikkoutta ja huimausta vaihtelevasti. Tautiin voi liittyä kaksoiskuvia, tinnitusta (korvien soiminen), epilepsiakohtauksia, migreeniä, dystoniaa ja oppimisvaikeuksia. Joillakin potilailla ataksiaoireita voi edeltää imeväisiällä ilmenevä kohtauksittainen katseen ylöskiertyminen (paroxysmal tonic upgaze syndrome). Kuten EA1, myös EA2 voi laueta liikunnan, fyysien tai psyykkisen stressin seurauksena. Iän myötä osalle potilaista kehittyy pikkuaivoatrofiaa sekä pysyvää ataksiaa ja dysartriaa. EA2:n hoitona käytetään asetatsolamidia, joka alentaa valtimoveren pH:ta (lisää happamuutta) ja sitä kautta tasapainottaa ionikanavien toimintaa. Toisena lääkevaihtoehtona on käytetty aminopyridiiniä (ei-selektiivinen kaliumkanavasalpaaja).
EA:t ovat autosomissa dominantisti eli vallitsevasti periytyviä sairauksia. Taudin penetranssi toisin sanoen ilmenemisyleisyys, eli se kuinka monelle geenivirhettä kantavalle henkilölle tulee oireinen tauti, vaihtelee perheen sisällä ja sukupolvien välillä. EA1 taustalla on KCNA1-geenin pistemutaatiot, joita tunnetaan ainakin 30.
EA2-taudin taustalla on CACNA1A-geenin pistemutaatiot , joita tunnetaan ainakin 60.
ET:t ovat harvinaisia tauteja kaikkialla maailamssa, niiden ilmaaantuvuudeksi on arvioitu <1:100 000
Sairauden diagnosoinnissa käytettäviä työkaluja: sukuanamneesi, kliinisen taudinkuvan tunnistaminen ja sen perusteella verinäytteestä geenivirheen tutkiminen diagnoosin varmistamiseksi (NGS – eli uuden sukupolven geenipaneelit tai eksomisekvenointi eli geenin proteiinia koodaavan, lukualueen, geneettisen koodin selvittäminen).
EA1-taudissa voi käyttää myös ENMG-tutkimusta myokymioiden ja neuromyotonian todentamiseen.
Potilasjärjestö: Neuroliiton Harnes-verkostot
Lisätietoa sairaudesta: