Fruktoosi-intoleranssi

 

Siirry sanastoon

Fruktoosi-intoleranssi

Tulosta

Avainsanat: Perinnöllinen fruktoosi-intoleranssi, Fruktosemia, Perinnöllinen fruktosemia, Fruktoosi-1-fosfaattialdolaasin puutos, ORPHA-koodi 469, MIM 229600

Päivitetty 18.11.2020​ Pasi Nevalainen, LT, erikoislääkäri. TAYS Harvinaissairaudet


​ALDOB-geenin mutaation vuoksi aldolaasi B -entsyymistä on puute. Tämän vuoksi fruktoosia ei pystytä hajottamaan maksassa, ohutsuolessa ja munuaisissa. Seurauksena on fruktoosi-1-fosfaatin kertyminen ja siitä seuraavat elimistön sisäisen glukoosin tuotannon häiriö ja adenosiinitrifosfaatin (ATP) vaje. Fruktoosi-1-fosfaatin kertyminen on elimistölle (etenkin maksalle, munuaisille ja ohutsuolelle) myrkyllistä.​​

Oirekuvaus

Sairauden oireet alkavat aina jo lapsena, kun rintamaitoruokinnan loppuessa aletaan syödä hedelmä- tai vihannessoseita, jotka sisältävät hedelmäsokeria (fruktoosi) tai muita sopimattomia sokereita (sorbitoli tai sakkaroosi eli tavallinen sokeri, joka koostuu fruktoosista ja glukoosista). Myös lääkevalmisteissa käytetty polysorbaatti hajoaa sorbitoliksi.

Reaktion vaikeus riippuu iästä ja syödyn fruktoosin määrästä. Akuutteja ensioireita voivat olla pahoinvointi, oksentelu, vatsakipu, ja etenkin pienellä lapsella matala verensokeri ja siihen liittyvä kouristus tai tajuttomuus, tai huono kasvu rintaruokinnan loputtua. Suuri, jatkuva haitallisten sokereiden altistus etenkin suoneen annettuna voi johtaa akuuttiin maksa- ja munuaisvaurioon. Tämä voi johtaa maksansiirtoon tai menehtymiseen.

Krooninen altistus aiheuttaa maksan suurenemisen (rasvamaksa ja glykogeenin kertymä), keltaisuutta ja/tai munuaisvaurion, johon voi liittyä munuaisten kalkkeutuminen. Aikuiset diagnosoimattomat henkilöt välttävät yleensä kaikkea makeaa sisältäen myös vihannekset ja pähkinät. Heillä ei yleensä ole oireita tai ongelmia. Akuutti kriisi voi kehittyä vahingossa väärästä ruoka-aineesta, ja jos lääkkeiden apuaineissa on haitallisia sokereita. Ikääntyessä voi tarvita useita lääkkeitä, joiden yhteinen sokerialtistus voi olla liikaa. Peräruiskeet sisältävät sorbitolia. Suonensisäiset lääkeaineet sisältävät toisinaan polysorbaattia.

​Diagnoosi on yksinkertaisinta ja turvallisinta tehdä ALDOB-geenin mutaatiotutkimuksella. Hyvin harvoin, kun tauti vaikuttaa varmalta, mutta ALDOB-mutaatiota ei todeta, on tarpeen tehdä entsymiaktiivisuuden tutkimus maksan koepalasta.

Hoito

Fruktoosin, myös piilolähteiden, välttäminen ruokavaliossa on tärkeää koko elämän ajan. Ravitsemusterapeutin ohjaus on hyödyllinen. Kaikkien sisäisesti määrättyjen lääkkeiden, antoreitistä riippumatta, vaikuttavat aineet ja apuaineet tulee tarkastaa huolella, etteivät ne sisällä fruktoosia, sakkaroosia, sorbitolia tai polysorbaattia. Tämä tulisi lisätä sähköisessä sairauskertomusjärjestelmässä riskitietoihin.

Folaatin ja C-vitamiinin korvaushoito on suositeltavaa (Huom. makeutusaineet ovat yleisiä näissä valmisteissa). Puhdasta glukoosia, joka on sopiva makeutusaine, saa apteekista, mutta makean aversion vuoksi harva haluaa käyttää sitäkään.

Akuutti kriisi: kaikkien haitallisten sokerien antaminen on lopetettava välittömästi. Hoidoksi aloitetaan suonensisäinen glukoosi-infuusio hypoglykemiaan. Näillä hoidoilla kriisi korjautuu nopeasti. Maksan ja munuaisten toiminta on tarkastettava laboratoriokokeilla. Etenkin happo-emästasapainon tutkiminen verestä ja virtsasta on tärkeää, ettei kehity renaalista tubulaarista asidoosia. Mikäli kudosvaurioita ei kehity, akuutin tilan ennuste on hyvä.

Perinnöllisyys ja esiintyvyys

​Periytyy autosomissa väistyvästi.

Esiintyvyys maailmassa on noin 1-9 tapausta 100 000 henkilöä kohti.

Lisätietoa