IgA-vaskuliitti (aikaisemmin Henoch-Schönleinin purppura) vuotuinen ilmaantuvuus alle 14-vuotiailla on noin 135 tapausta miljoonaa asukasta kohti; aikuisilla tauti on noin 100 kertaa harvinaisempi. IgA-vaskuliitti puhkeaa tavallisesti hengitysinfektion jälkeen. Lapsilla virusten ja streptokokkien osuus taudin synnyssä lienee suurin, kun taas aikuisilla lääkkeiden osuus korostuu.
IgA-vaskuliitti
IgA-vaskuliitti on pienten suonten sairaus, jonka esiintymishuippu on lapsuusiässä, mutta taudin vaikeampia muotoja tavataan teini-iässä ja aikuisiässä.
IgA-vaskuliitin tyypillisiä oireita ovat ihon purppura eli punatäpläisyys, nivelkivut ja niveltulehdukset sekä vatsakipu. Iho-oireita on erityisesti alaraajoissa ja usein pakaroissa. Ulosteesta voi löytyä verta ja joskus tautiin liittyy myös verioksennuksia. Verivirtsaisuutta voi esiintyä viitaten munuaistulehdukseen. Erityisesti aikuisilla voi voi munuaistulehdus johtaa munuaisten vajaatoimintaan.
CRP-pitoisuus ja lasko suurenevat ja anemiaa sekä valkosolujen ja verihiutaleiden määrän vähenemistä voi esiintyä. Diagnoosi tehdään oirekuvan perusteella ja se varmistuu ihon koepalasta, jossa näkyy pienten suonten vaskuliitti ja verisuonten seinämissä IgA-kertymiä: näitä voi näkyä myös munuaisesta otetussa koepalassa.
Nivelkipuun voidaan käyttää tulehduskipulääkkeitä mutta vaikeammissa nivel- ja suolisto-oireissa on turvauduttu glukokortikoidihoitoon, jonka tehosta ei kuitenkaan ole vakuuttavaa näyttöä. Vaikea munuaistulehdus hoidetaan suuriannoksisella glukokortikoidilla liitettynä atsatiopriiniin tai tarvittaessa syklofosfamidiin.
Useimmissa tapauksissa IgA-vaskuliitti paranee itsestään keskimäärin 4-8 viikossa. Pikkulapsilla ennuste on parempi ja vähemmän taudin uusiutumisia kuin teini-ikäisillä ja aikuisilla. Vaikeat suolisto- ja munuaiskomplikaatiot ovat harvinaisia, mutta toistuva taudin uusiutuminen voi merkitä pysyvän munuaisvaurion riskiä.
Päivitetty 7.4.2022