Siirry sivun sisältöön

Selkärankareuman hoito

Selkärankareumaa sairastavan oireiden hallinta muodostuu lääkehoidosta, muiden sairauksien hoidosta ja ennaltaehkäisystä ja monipuolisesta liikunnasta.

Lääkehoito

Lääkehoidolla pyritään potilaan oireettomuuteen ja taudin kliinisten ilmentymien kuten niveltulehduksen poistamiseen. Nykyarvioiden mukaan säännöllistä reumalääkitystä tarvitsee selkärankareumapotilaista yli 30 prosenttia.

Lääkehoidon perusta on tulehduskipulääkitys. Reumalääkitys aloitetaan, jos tulehduskipulääkityksellä ei saada oireita rauhoittumaan muutamassa viikossa, potilaalla on pitkäaikainen värikalvotulehdus tai niveltulehduksia. Tavallisimmin käytetään sulfasalatsiinia tai metotreksaattia. Jos hankalaoireinen tulehdus jatkuu perinteisestä lääkehoidosta huolimatta, rinnalle voidaan aloittaa biologinen reumalääkitys tai JAK-estäjä. Biologisista lääkkeistä käytössä on TNF-salpaajat (adalimumabi, etanersepti, golimumabi, infliksimabi ja sertolitsumabi) ja IL17-salpaajat (iksekitsumabi, sekukinumabi). JAK-estäjistä voidaan käyttää upadasitinibia.

Muiden sairauksien hoito

Kaikki infektiot on hoidettava huolellisesti, koska ne voivat aktivoida reumaattista tulehdusta. Hampaiden tulee olla kunnossa, ja mahdolliset virtsateiden tulehdukset ja sukupuolitaudit tulee hoitaa huolellisesti.

Jos potilaalla on suolistotulehdus tai esimerkiksi ihopsoriasis, hoitolinja päätetään yhdessä vatsaelinlääkärin tai ihotautilääkärin kanssa.

Omahoito

Selkärankareumaryhmän sairauksien omahoidon rungon muodostavat aktiivinen ja säännöllinen liikunta. Fysioterapeutilta voi saada ohjausta liikuntaan ja omatoimiseen harjoitteluun. Omatoimisen harjoittelun ja liikunnan avulla pyritään säilyttämään selkärangan sekä muiden nivelten hyvä liikkuvuus ja ryhti. Lihasvoima- sekä kestävyysharjoittelu ovat tärkeitä toimintakyvyn kannalta. Ylipainosta tulee pyrkiä pois ja tupakoimattomuus on tärkeää.

Päivitetty 17.2.2023