Infliksimabi

Infliksimabi-hoito toteutetaan reumatautien erikoislääkärin aloittamana ja valvonnassa. Ennen lääkehoidon aloittamista poissuljetaan hoidon vasta-aiheet ja tehdään tarvittavat tutkimukset (verikokeet ja keuhkojen röntgenkuvaus). Hampaat tulee olla hoidetut ja rokotukset ajan tasalla.

Infliksimabia on saatavana sekä infuusiona että itsepistettävänä valmisteena.

Infuusio: Infliksimabi annetaan sairaalassa tiputuksena laskimoon. Nivelreumassa infliksimabin tavallisin kerta-annos on 3 mg potilaan painokiloa kohti ja sitä voidaan tarvittaessa nostaa annokseen 5 mg painokiloa kohti. Hoito uusitaan 2 viikon ja 6 viikon kuluttua ensimmäisestä annoksesta ja sen jälkeen hoito annetaan noin 8 viikon välein. Annostelua voidaan tarvittaessa muuttaa. Tiputus kestää noin kaksi tuntia, ja sen aikana hoitaja seuraa vointia. Jos tiputusten yhteydessä ei ole esiintynyt sivuvaikutuksia, ne voidaan lyhentää yhden tunnin kestoisiksi. Hoidon jälkeen potilasta tarkkaillaan vielä tunnin ajan ainakin ensimmäisen hoitokerran yhteydessä.

Itsepistettävässä valmisteessa tavallinen annos on 120 mg ihon alle pistettynä kahden viikon välein. Nivelreumassa hoito voidaan aloittaa suoraan itsepistettävällä valmisteella, jolloin käytetään 120 mg ihonalaisia latausannoksia viikoilla 0, 1, 2, 3 ja 4. Tämän jälkeen siirrytään kahden viikon välein annosteluun. Muissa reumatologisissa hoitoindikaatioissa suositellaan käytettävän infuusiomuotoista infliksimabi-latausta, jota voidaan käyttää tarvittaessa myös nivelreumassa.

Lääkkeen antamisen aikana voi esiintyä kutinaa, päänsärkyä, vilustumisoireita ja verenpaineen laskua. Yleensä oireet ovat lieviä ja nopeasti ohimeneviä. Allergisuuteen taipuvaisia on seurattava tavallista huolellisemmin. Myös hoitojen välisinä aikoina voi harvinaisina esiintyä nokkosrokkoa, hengenahdistusta, päänsärkyä, huimausta, pahoinvointia, vatsavaivoja ja verenpaineen nousua. Itsepistettävän valmisteen aiheuttamat pistopaikkareaktiot ovat pääsoin lieviä kuten ihon punotusta, kutinaa tai paikallista turvotusta. Infliksimabi voi lisätä alttiutta infektioihin. Hoitoa ei saa antaa, jos potilaalla on akuutti infektio tai krooninen hoitamaton infektiotauti.

Pistoskohdan ärsytystä voidaan vähentää pistämällä lääkeaine huoneenlämpöisenä, käyttämällä pistoksen jälkeen paikallista kylmähoitoa tai kortisonivoidetta. Myös antihistamiinitabletin ottamista voi kokeilla.

Reumatalon leikkaustaukojen ohjeistus koskee ensisijaisesti puhtaita, ennalta suunniteltuja ortopedisia toimenpiteitä. Yleisesti tutkimusnäyttö lääketaukojen pituudesta on vähäinen. Ennen leikkausta suositellaan yksilöllistä arviota, jossa huomioidaan infektioriskit, leikkaustyyppi sekä reumasairauden aktivaatioriski. Jos erityistä infektioriskiä ei ole, tarve lääketauotuksille vähäisempi. Biologisten lääkkeiden kohdalla leikkaus ajoitetaan mielellään ajankohtaan, jolloin seuraava lääkeannos annettaisiin. Leikkaus- ja syvien infektioiden aikana solunsalpaajalääkkeet, biologiset lääkkeet ja uudet synteettiset reumalääkkeet (lähinnä JAK-estäjät) pidetään tauolla. Erityisen suuren riskin potilaalla voidaan joutua miettimään laajempia tauotuksia. Isoannoksinen glukokortikoidi (yli 10 mg prednisolonia) lisää infektioriskiä ja voi vaikeuttaa haavan paranemista.

• Lääke tauotetaan 4-8 viikkoa ennen leikkausta.

• Lääke tauotetaan 2 viikkoa leikkauksen jälkeen, tai kunnes leikkaushaava on parantunut.

• Isojen toimenpiteiden yhteydessä hoidossa on syytä pitää taukoa, jonka pituus riippuu leikkauksen suuruudesta. Hoitotauosta kannattaa neuvotella hoitavan lääkärin kanssa. Jos hoito aloitetaan uudelleen yli 15 viikkoa viimeksi annetun hoidon jälkeen, yliherkkyysreaktiot ovat mahdollisia.

Tarkista ajankohtaiset ohjeet reumalääkkeiden käytöstä raskauden ja imetyksen aikana

• Reumalääkkeiden käyttö raskauden ja imetyksen aikana (PDF)

Infliksimabi-hoidon aikana rokotusvaste saattaa heikentyä ja rokotteet kannattaa antaa ennen hoidon aloitusta. Eläviä heikennettyjä taudinaiheuttajia sisältäviä rokotteita (kuten keltakuume- ja tuhkarokkorokote) ei saa antaa infliksimabi-hoidon aikana tai annetaan vain hoitavan lääkärin harkinnan mukaan. Pneumokokkirokotetta suositellaan otettavaksi ennen hoidon aloitusta. Influenssarokotus suositellaan otettavaksi vuosittain. Koronarokotteita suositellaan THL:n ohjeiden mukaisesti, lisätietoa Reumatalon Usein kysyttyä –osiosta ja THL:n nettisivuilta.

Hoito edellyttää laboratoriokoeseurantaa, joka tapahtuu perusterveydenhuollossa.

Lääke säilytetään jääkaapissa 2–8 asteen lämpötilassa eikä se saa jäätyä. Matkalle lähtiessä lääke pakataan kylmälaukkuun. Useimpia biologisia lääkkeitä ja biosimilaareja voi säilyttää lyhytaikaisesti huoneenlämmössä, mutta lämpimässä olleet tuotteet on käytettävä suositusajan kuluessa. Lääkekohtaiset ohjeet tulee tarkastaa valmisteyhteenvedosta. Käytetyt ruiskut tulee kerätä kovaan kannelliseen astiaan ja toimittaa apteekkiin.