Näköaivokuori yhdistää kahdesta silmästä tulevat kuvat yhdeksi koetuksi kolmiulotteiseksi kuvaksi. Tätä kutsutaan binokulariteetiksi eli yhteisnäöksi. Onnistunut yhteisnäkö vaatii, että molemmat silmät tuottavat laadultaan samankaltaisen kuvan. Suuret erot silmien näöntarkkuudessa tai taittovoimassa voivat vaikeuttaa yhteisnäön syntymistä. Jos silmät karsastavat, eli katsovat eri suuntiin, yhteisnäkö häiriintyy ja näemme kaksi erillistä kuvaa. Eri silmien välittämää kuvaa ei aina käsitellä tasa-arvoisesti, vaan jommankumman silmän tuottamaa kuvaa käytetään enemmän, jolloin tätä silmää kutsutaan dominoivaksi silmäksi. Dominanssia tai sen vaihtelua ei itse aina tiedosta, mikäli molemmat silmät katsovat samaan kohteeseen.
Silmien yhteisnäkö eli binokulariteetti mahdollistaa stereonäön eli syvyysnäön. Stereonäön avulla voimme havainnoida esineiden etäisyyksiä. Stereonäön mahdollistaa silmien sijoittuminen vierekkäin, minkä vuoksi ne tuottavat katseltavasta kohteesta keskenään hieman erilaiset kuvat. Nämä kuvat muodostuvat näköaivokuorella yhdeksi, kolmiulotteiseksi kuvaksi. Stereonäköä voidaan tutkia erilaisin menetelmin.