Siirry sivun sisältöön

Huulioluku on osa puheen havaitsemista

Huuliolukutaito alkaa kehittyä jo vauvaiässä, kun vauva näkee muiden ihmisten huulten liikkeitä.

Videon avulla voit kokeilla, miten huulioluku sujuu sinulta. Näet videolla arkipäivän tuttua sanastoa sisältäviä lauseita ilman ääntä. Saatko selvää lauseista? Oikeat vastaukset löytyvät sivulla sijaitsevasta alasvetovalikosta.

Jo vastasyntyneillä on luontainen taipumus olla vuorovaikutuksessa puhujan kanssa katsomalla puhujan kasvoja. Vastasyntyneet vauvat ovat kiinnostuneita vanhempiensa huulten liikkeistä ja matkivat niitä. Tämä motivoi vanhempia jatkamaan vuorovaikutusta katseyhteydessä vauvan kanpuhujan kanssassa. Vanhemmat toistavat tavuja, kuten ”ai-ai”, ”nam-nam”, ”kuk-kuu”, ja sanoja, kuten ”hauva”, ”tule” ja ”nukkumaan”. Tavujen ja sanojen toistaminen kasvokkain vahvistaa yhteyttä kuullun ja nähdyn puheen välillä. Kun lapsi kehittyy, hänelle aletaan puhua pidempiä lauseita. Kun lapsen sanavarasto on kasvanut, alustava taito lukea huulilta on jo olemassa.

Huulioluku kehittyy siis osaksi puheen normaalia havaitsemista. Jos puhuja puhuu hyvin hiljaa tai keskustelutilanteessa on taustalla meteliä, puhujan kasvoihin katsominen auttaa ketä tahansa.

  • Lause 1: "Paljonko kello on?"

  • Lause 2: "Hyvää päivää."

  • Lause 3: "Onpa kaunis ilma."

  • Lause 4: "Kiva nähdä pitkästä aikaa!"

  • Lause 5: "Monesko päivä tänään on?"

  • Lause 6: "Mitä sinä sanoit?"

  • Lause 7: "Tule syömään."

  • Lause 8: "Missä sinä olet?"

  • Lause 9: "Nähdään huomenna."

  • Lause 10: "Lähdetäänkö kahville?"

Päivitetty 29.9.2023