Siirry sivun sisältöön

Puheen tunnistaminen

Puheaudiometriassa selvitetään kuulojärjestelmän kykyä tunnistaa puhetta.

Tutkimuksen apuna käytetään ennalta tallennettua puhemateriaalia. Hälypuhetestissä puheaudiometriaa vaikeutetaan lisäämällä tutkimukseen puheentunnistusta heikentävää taustahälyä.

Oikean ja vasemman korvan kyky tunnistaa puhetta voidaan esittää prosentteina ja voimakkuustasoina.

Puheaudiometrisen tutkimuksen tarkoitus on selvittää, kuinka paljon tutkittava tunnistaa oikein esitetystä puhemateriaalista eri äänenvoimakkuuksilla. Tulos voidaan ilmoittaa äänenvoimakkuutena, jolla tutkittava toistaa oikein puolet esitetystä puheesta. Tämä 50 %:n tunnistustaso on nimeltään puhekynnys.

Tutkimuksessa voidaan selvittää myös äänenvoimakkuus, jolla tutkittava saa mahdollisimman hyvin selvää puheesta. Tulos voidaan ilmoittaa puheaudiogrammina, joka kuvaa esitetyn puhemateriaalin prosentuaalista tunnistamista eri äänenvoimakkuuksilla.

Puheaudiometriaa käytetään äänesaudiometriassa saadun tuloksen varmistamiseen ja kuulovian toiminnallisen haitan arvioimiseen. Lisäksi puheaudiometria on apuna kuntoutustoimenpiteiden suunnittelussa ja seurannassa esimerkiksi kun valitaan korvaa kuulokojekuntoutusta varten. Kuulokäyrän luotettavuutta voidaan tarvittaessa arvioida puheaudiometrian avulla.

Puheaudiometriassa käytetään tavuja, sanoja tai lauseita. Käytettävä puhemateriaali vaikuttaa tutkimuksen vaikeustasoon; tutkittavan päättelykyvyn vuoksi lausetasoinen puheaudiometria on helpompi kuin yksittäisillä tavuilla tehtävä.

Puhemateriaali esitetään tutkittavalle joko kuulokkeiden tai kaiuttimen kautta. Materiaali vastaa äänteiden esiintyvyydeltä käytettyä kieltä. Tutkittava toistaa kuulemansa puheen ja vastaukset merkitään ylös. Joissain tapauksissa tutkittava valitsee kuulemansa annetuista vaihtoehdoista.

Puheaudiometrinen tutkimus tehdään mahdollisuuksien mukaan aina tutkittavan äidinkielellä. Myös tutkittavan ikä ja kehitystaso vaikuttavat puheaudiometrisen tutkimuksen valintaan.

Hälypuhetestien avulla tutkitaan puhetunnistusta taustahälyssä. Testin tulos on hälypuhekynnys eli signaali-kohinasuhde (yksikkö dB SNR), jolla tutkittava tunnistaa oikein puolet testin puhemateriaalista.

Hälypuhetesti kuvaa puheaudiometriaa paremmin suoriutumista käytännön kuunteluympäristössä. Hälypuhetesteillä on keskeinen asema nykyaikaisessa kuulovikojen diagnostiikassa ja kuulonkuntouksen seurannassa.

Päivitetty 25.5.2021