Äänesaudiometria tehdään kansainvälisten standardien määrittelemien kalibroitujen kuulokkeiden avulla riittävän hiljaisessa tutkimustilassa. Kansainvälisten standardien mukaisesti tehty äänesaudiometria on vertailukelpoinen eri maiden välillä.
Kuulokäyrä
Yleisin kuulontutkimus on äänesaudiometria, jonka tuloksena saadaan korvakohtainen kuulokäyrä.
Kuulokäyrä eli äänesaudiogrammi kuvaa kykyä havaita hiljaisia, äänenkorkeudeltaan erilaisia ääniä. Äänesaudiogrammi ilmaistaan kuulokynnystasona (yksikkö dB HL), missä nollataso (0 dB HL) vastaa normaalikuuloisten nuorten aikuisten keskimääräistä kuuloa. Nollataso ei siis tarkoita äänetöntä vaan erittäin hiljaista ääntä, jonka normaalikuuloinen juuri ja juuri kuulee. Mitä suurempi kuulokäyrän dB HL -arvo on, sitä heikommin tutkittava kuulee kyseisen äänen.
Äänesaudiometriassa kuuloa mitataan 125-8 000 Hz välisellä taajuusalueella. Kuuloa luokitellaan laskemalla keskiarvo paremmin kuulevan korvan neljän keskeisen taajuuden (500, 1 000, 2 000 ja 4 000 Hz) kuulokynnystasoista. Esimerkiksi keskiarvo 30 dB HL tarkoittaisi, että kyseessä on lievä kuulovika.
Kuulosvian vaikeusaste | Paremman kuulevan korvan kuulokynnyskeskiarvo |
|---|---|
Lievä | 20-40 dB HL |
Keskivaikea | 40-70 dB HL |
Vaikea | 70-95 dB HL |
Erittäin vaikea | Yli 95 dB HL |
Taulukko: Kuulovian luokittelu paremmin kuulevan korvan neljän taajuuden (500, 1000, 2000 ja 4000 Hz) kuulokynnyskeskiarvon perusteella. Normaali kuulo on parempi kuin 20 dB HL.
Vasemman korvan kuulokäyrä esitetään sinisillä ja oikean korvan punaisilla tunnusmerkeillä.
Äänesaudiometrinen tutkimus edellyttää, että tutkittava voi antaa luotettavan reaktion esitettyyn ääneen esimerkiksi vastauspainiketta painamalla. Yhtä taajuutta sisältävien äänesten lisäksi tutkimuksessa voidaan käyttää taajuusalueeltaan rajattua kohinaa tai taajuudeltaan hieman vaihtelevaa ääntä.
Jos kuuloketutkimus ei ole mahdollinen esimerkiksi tutkittavan nuoren iän vuoksi, tutkimus voidaan tehdä akustiikaltaan hallitussa tilassa kalibroidun kaiutinjärjestelmän avulla. Jos tutkittava on lapsi, reaktio ääneen tulkitaan pään käännöstä äänilähteeseen, tai lapsi voidaan ehdollistaa reagoimaan esitettyihin ääniin leikin avulla. Kun tutkittava varttuu, äänesaudiometrian luotettavuus paranee.
Tutkimuksen tuloksena saatu äänesaudiogrammi muodostaa pohjan kuulovikojen lääketieteellistä diagnostiikkaa ja hoito- ja kuntoutustoimenpiteiden suunnittelua varten. Vaikka äänesaudiogrammi kertoo korvakohtaisesta kyvystä aistia äänenkorkeudeltaan erilaisia hiljaisia ääniä, se muodostaa kuitenkin verrattain abstraktin kuvan kuulosta. Tutkimus ei anna tarkkaa kuvaa kuulon toimintakyvystä puheenvaraisessa kommunikaatiossa, mistä johtuen kuulovikojen tutkimuksissa selvitetään usein myös kuulonvaraista kykyä tunnistaa puhetta.
Päivitetty 23.5.2021