Mikäli GIST-kasvaimen uusiutumisriski katsotaan suureksi, suositellaan potilaille liitännäishoitoa leikkauksen jälkeen
imatinibilla (Glivec®/ geneerinen valmiste) kolmen vuoden ajan. Lääke on erityiskorvattava. Uusiutumisriskiin vaikuttavat kasvaimen koko ja sijainti sekä patologin laskema solujakaantumisten määrä kasvaimessa. Mikäli kasvaimessa todetaan harvinainen SDH (sukkinyylidehydrogenaasi) -puutos, ei imatinibi-lääkityksestä ole hyötyä.
Lääkitystä otetaan 4 kapselia päivittäin. Imatinibi on yleensä hyvin siedetty ja tavallisimmin sivuvaikutukset ovat mietoja. Kuitenkin sivuvaikutuksina nähdään eriasteista anemiaa, kasvojen ja silmien alueen turvotusta, silmien vetistystä, ripulia, lihaskramppeja, väsymystä ja pahoinvointia. Oireita voidaan helpottaa pahoinvointi- ja ripulilääkityksellä.
Mikäli GIST-kasvain tekee etäpesäkkeitä, käynnistetään uudestaan imatinibi ja tauti useimmiten vastaa lääkitykseen. Muina vaihtoehtoina ovat sunitinibi ja regorafenibi.
Sunitinibi (Sutent®) on tyrosiinikinaasin estäjä, jota syödään yksi kapseli päivässä yleensä neljän viikon ajan, jonka jälkeen on kahden viikon tauko. Tämän jälkeen hoitojakso alkaa uudestaan. Lääke on erityiskorvattava. Mikäli lääkkeestä tulee hankalia haittavaikutuksia, päivittäistä annosta voidaan pienentää tai muuttaa lääkkeen oton jaksotusta esimerkiksi kaksi viikkoa lääkettä, yksi viikko taukoa.
Noin puolet GIST-potilaista hyötyy sunitinibista. Keskimäärin tauti pysyy kurissa hiukan yli kahdeksan kuukautta. Tyypillisiä sivuvaikutuksia lääkkeellä ovat ripuli, pahoinvointi, verenpaineen kohoaminen, käsien ja jalkapohjien ihon punoitus tai rikkoutuminen sekä verenkuvan muutokset kuten hemoglobiinin, verihiutaleiden tai valkosolujen laskeminen.
Regorafenibia (Stivarga®) käytetään potilailla, jotka pysyvät hyväkuntoisina ja tauti on uusinut imatinibin sekä sunitinibin käytön jälkeen. Lääke on peruskorvattava. Sitä otetaan neljä kapselia päivittäin kolmen viikon ajan ja sitten pidetään viikon lääketauko. Keskimäärin tauti pysyy kurissa vajaa viisi kuukautta. Suurin osa potilaista saa haittoja ja ne ilmentyvät tavallisimmin jo ensimmäisen hoitoviikon aikana. Tyypillisiä sivuvaikutuksia ovat verenpaineen nousu, ihottuma, äänen käheys, käsien ja jalkojen iho arkuus ja punoitus, suun limakalvojen ärtyminen, ruokahaluttomuus, ripuli, väsymys, maksa-arvojen nousu, verenkuvan huonontuminen ja haavojen parantumisen hidastuminen.