Leikkauksesta ei ole hyötyä, jos kaikkea syöpäkudosta ei saada poistettua. Tämä voi johtua siitä, että syöpä on lähettänyt etäpesäkkeitä, tai siitä että syöpä kasvaa paikallisesti kiinni esimerkiksi verisuoniin (paikallisesti edennyt haimasyöpä).
Jälkimmäisessä tapauksessa syöpää voidaan ensin yrittää pienentää lääkehoidolla ja arvioida sitten leikkausmahdollisuus uudestaan. Joskus tässä tilanteessa käytetään myös sädehoitoa. Syövän leviäminen paikallisiin imusolmukkeisiin ei yleensä estä leikkausta.
Haimasyövän leikkaustekniikat
Haimasyövän leikkaustekniikoita on useita ja sopiva tekniikka valitaan syöpäkasvaimen sijainnin ja laajuuden mukaan. Yleisimmässä, ns. Whipplen leikkauksessa poistetaan se osa haimaa, jossa kasvain sijaitsee. Tämän lisäksi poistetaan pohjukaissuoli, osa vatsalaukkua, osa sappiteistä sekä paikalliset imusolmukkeet.
Jos koko haima joudutaan poistamaan, kehittyy insuliinihoitoa vaativa diabetes sekä rasvojen imeytymishäiriö. Joskus haimasyöpäleikkauksen yhteydessä joudutaan poistamaan myös perna.
Jos sappitiet ovat tukkeutuneet haimasyövän seurauksena, voidaan tukos avata viemällä tukoskohtaan muovinen tai metallinen putki eli stentti. Tämä voidaan tehdä joko suun kautta tehtävän tähystyksen yhteydessä (ERCP) tai ihon ja vatsanpeitteiden läpi (PTC).