Sydämen vajaatoiminta on krooninen sairaus, jossa tarvitaan jatkuvaa lääkehoitoa. Jokaiselle sydämen vajaatoimintapotilaalle räätälöidään yksilöllinen lääkehoito.
Lääkehoidon tavoitteena on helpottaa oireita, parantaa elämänlaatua ja vähentää sairaalahoidon tarvetta sekä pidentää elinikää. Useimmiten lääkkeet aloitetaan pienin annoksin pyrkien kohti suurinta mahdollista annosta, jolloin lääkkeestä saa myös parhaan hyödyn.
Jos sydämen pumppausvoima (EF eli ejektiofraktio) on alentunut, tulisi sairastuneella olla käytössä neljä lääkeaineryhmää (ACE -estäjä tai ARNI, beetasalpaaja, mineralokortikoidireseptorin salpaaja sekä SGLT2 -estäjä). Sydämen jäykistymisestä johtuvassa niin sanotussa diastolisessa vajaatoiminnassa käytetään nykyisin samoja lääkkeitä.
Mikäli nesteen kertyminen elimistöön aiheuttaa oireita, lisätään lääkitykseen nesteenpoistolääke.
Lääkehoidon onnistumisen kannalta on tärkeää muistaa ottaa lääkkeet säännöllisesti eikä lääkkeitä saa lopettaa ilman lääkärin määräystä. Lääkehoidon ongelmissa tai uusien oireiden ilmetessä kannattaa niistä keskustella varhaisessa vaiheessa terveydenhuollon ammattilaisen kanssa.
Ohesta löydät tietoa erilaisista sydämen vajaatoiminnassa käytetyistä lääkeaineista. Tutustu myös lääkehoitoa koskeviin usein kysyttyihin kysymyksiin:
Luontaistuotteiden käytöstä tulee aina neuvotella hoitavan lääkärin kanssa. Ne saattavat voimistaa käytettävien lääkkeiden tehoa tai poistaa lääkkeen hyödyllisen vaikutuksen lähes kokonaan. Luontaistuotevalmisteet voivat olla myös lääkkeenomaisia valmisteita, joilla voi olla haittavaikutuksia.
Erilaiset tulehduskipulääkkeet heikentävät munuaisten toimintaa ja kerryttävät nestettä elimistöön. Ne myös heikentävät useimpien verenpainelääkkeiden tehoa. Turvallisempia vaihtoehtoja itsehoitolääkkeistä sydämen vajaatoiminnan kannalta ovat parasetamoli valmisteet kuten Paratabs ja Panadol. Tarvittaessa keskustele oman lääkärisi kanssa sydänturvallisista reseptillä saatavista särkylääkkeistä.
ACE-estäjät sekä ATR-salpaajat alentavat verenpainetta laajentamalla verisuonia ja keventävät sydämen työtä. Ne suojaavat sydänlihasta, verisuonia ja munuaisia.
Yleisimpiä haittavaikutuksia on huimaus, kuiva yskä (ACE-estäjillä) ja munuaistoiminnan häiriöt. Hoidon aloitukseen ja lääkkeen annoslisäyksen yhteydessä verenpaineen lasku on mahdollista alkuvaiheessa. Lääkkeen annosta nostetaan asteittain tavoiteannokseen, ellei haittavaikutuksia tule esille.
ACE-estäjän nimessä on -priili (esim. enalapriili, ramipriili)
ATR-salpaajan nimessä on -sartaani (esim. valsartaani, losartaani)
ATR-salpaajan ja neprilysiinin estäjän yhdistelmä (ARNI)
ATR-salpaajan ja neprilysiinin estäjän yhdistelmää (ARNI) voidaan käyttää ACE- estäjän tai ATR- salpaajan tilalla, jos on vielä sydämen vajaatoiminnan oireita.
Lääkkeen yleisiä haittavaikutuksia ovat verenpaineen lasku ja veren kaliumpitoisuuden kohoaminen sekä munuaistoiminnan huononeminen.
Lääkkeen vaikuttavat aineet ovat valsartaani ja sakubitriili
Beetasalpaajat hidastavat sydämen sykettä, vähentävät hengenahdistusta ja sydämen työmäärää. Niitä käytetään erityisesti sydäninfarktin jälkeen. Beetasalpaajilla on verenpainetta alentava vaikutus ja ne vähentävät erityisesti rytmihäiriöihin liittyviä vakavia sydäntapahtumia.
Yleisimpiä haittavaikutuksia ovat huimaus ja väsymys varsinkin hoidon alkuvaiheessa, sekä päänsärky, raajojen paleleminen ja hidaslyöntisyys. Lääkkeen aloituksen tai annoslisäyksen yhteydessä saattaa tulla verenpaineen laskua ja vajaatoimintaoireiden vaikeutumista hetkellisesti.
On hyvä huomioida, että liikkuessa sydämen syke ei nouse samalla tavalla kuin ennen lääkitystä. Tämä tekee liikkumista turvallisempaa.
Beetasalpaajan nimessä on -loli (esim. metoprololi ja bisoprololi)
Digoksiinia voidaan käyttää sydämen vajaatoimintapotilaalla, jolla on eteisvärinä, sykkeen hidastamiseen, jos beetasalpaajalla ei saada sykettä riittävästi jarrutettua. Lääkkeen turvallisuudesta huolehditaan seuraamalla verikokeella digoksiinin pitoisuutta.
Diureetteja eli nesteenpoistolääkkeitä käytetään sydämen vajaatoiminnan hoidossa, kun elimistöön kertyy ylimääräistä nestettä, joka aiheuttaa jalkojen turvotusta ja hengenahdistusta. Nesteenpoistolääkitys on nopein ja tehokkain tapa lievittää sydämen vajaatoiminnan oireita lisäämällä virtsaneritystä.
Nesteenpoistolääkkeet kannattaa ottaa aamupainotteisesti, ettei virtsaamistarve häiritse yöunta. Lääkityksen haittavaikutuksia voivat olla liiallinen nesteenpoisto eli kuivuminen (johtaa verenpaineen laskuun ja huimaukseen), kaliumin ja natriumin menetys (johtaa aineenvaihdunnan häiriöihin) sekä kihti ja verensokeriarvojen nousu.
Hoitava lääkärisi tai sairaanhoitajasi voi ohjata sinua suurentamaan itse diureettiannostasi tilapäisesti, jos painosi nousee ja vajaatoiminnan oireet pahenevat. Annoksen omasäätö edellyttää säännöllistä painon seurantaa.
Nesteenpoistolääkkeen vaikuttava aine on esimerkiksi furosemidi tai hydroklooritiatsidi
Mineralokortikoidireseptorin salpaajat ovat kaliumia säästäviä nesteenpoistolääkkeitä. Lääkkeillä on ennustetta parantava vaikutus sekä ne parantavat suorituskykyä ja vähentävät uusintasairaalahoitojaksoja.
Lääkkeiden yleisten haittavaikutusten, kohonneen veren kaliumpitoisuuden ja munuaisten toiminnan häiriön varaan vuoksi, seurataan verikokeita säännöllisesti, erityisesti hoidon alussa.
Lääkkeen vaikuttava aine on spironolaktoni
SGLT2-estäjät ovat lääkkeitä, joita käytetään tyypin 2 diabeteksen ja sydämen vajaatoiminnan hoitoon. Nämä lääkkeet vähentävät sairaalaan joutumisen riskiä, pidentävät elämää ja parantavat elämänlaatua. Ne ovat turvallisia ja tehokkaita sydämen vajaatoimintaa sairastaville, vaikka heillä ei olisi diabetesta.
Koska sokeria erittyy virtsaan, yleisimpiä haittavaikutuksia ovat genitaalialueen sieni-infektiot ja virtsatieinfektiot sekä nestehukka.
Tämän lääkeaineryhmän lääkkeistä ovat empagliflotsiini ja dapagliflotsiini.
Sydämen vajaatoiminta lisää veren hyytymistaipumusta. Hyytymisriskin aiheuttaa sydämen lokeroiden laajeneminen, supistumiskyvyn heikkeneminen sekä mahdolliset rytmihäiriöt.
Veren hyytymistä ehkäisevän lääkehoidon tarve arvioidaan yksilöllisten riskien perustella, jossa huomioidaan perussairaudet, sydämen supistumiskyky sekä aiemmat tukosoireet.
Uusin vajaatoimintalääke verisiguaatti parantaa sydänlihaksen ja verisuonten toimintaa. Annosta nostetaan asteittain verenpainetta seuraten.
