Koepalatutkimus
ANCA-vaskuliitti pyritään varmistamaan vaurioituneen kudoksen mikroskooppisella tutkimuksella. Koepala voidaan ottaa esimerkiksi nenän limakalvolta, keuhkosta tai munuaisesta. Jos vaskuliitin osoitus koepalasta ei onnistu, on laboratoriokokeiden ja kuvantamistutkimusten tulosten perusteella usein mahdollista päästä todennäköiseen vaskuliittidiagnoosiin. Kaikissa tilanteissa on valevaskuliittien, eli infektioiden, muiden autoimmuunitautien ja syöpäsairauksien, poissulkeminen ensiarvoisen tärkeää.
Veriarvojen tutkimukset
Hoitamattomassa ANCA-vaskuliitissa tulehdusarvot eli lasko ja CRP-arvo ovat säännönmukaisesti koholla ja verenkuvassa nähdään tavallisesti valkosolujen ja verihiutaleiden määrän suureneminen, eosinofiilisessa granulomatoottisessa polyangiitissa lisäksi eosinofiilisten valkosolujen määrän suureneminen. Koska keuhko- ja munuaisoireet ovat tavallisia, kuuluvat keuhkokuvaus ja kreatiniinin määritys sekä virtsan tutkiminen veri- ja valkuaisvirtsaisuuden havaitsemiseksi, ensivaiheen tutkimuksiin. Suurentunut kreatiniiniarvo on merkki jo syntyneestä munuaisvauriosta. Keuhkokuva voi näyttää keuhkokudoksen diffuuseja tai pyöreitä infiltraatteja.
ANCA-vasta-aineiden määrittäminen on vaskuliittiepäilyssä ensiarvoisen tärkeä tutkimus. Positiivinen tutkimustulos on olennainen löydös, joka akuutissa tilanteessa suuresti ohjaa jatkotutkimuksia ja hoitopäätöksiä. C-ANCA-ja PR3-vasta-aineet viittaavat vahvasti granulomatoottiseen polyangiittiin, jonka yleistyneessä muodossa 80–90 % potilaista on ANCA-positiivisia. Mikroskooppista polyangiittia sairastavista suurin osa on p-ANCA- ja MPO-vasta-ainepositiivisia. Eosinofiilista granulomatoottista polyangiittia sairastavista vain noin 50 %:lla voidaan todeta ANCA-vasta-aineita, jotka useimmiten ovat p-ANCA ja MPO-vasta-ainetyyppisiä. Ylähengitysteihin rajoittuvaa granulomatoottista polyangiittia sairastavista noin 30 % on ANCA-negatiivisia, joten negatiivinen ANCA-vasta-ainetutkimustulos ei sulje pois vaskuliitin mahdollisuutta.