Parvorokko on yleensä lievä, aikuisilla hyvin usein oireeton tauti. Parvorokko ei tartu kovin helposti, ja hyvä käsihygienia vähentää tarttumista. Lapsilla esiintyy ihottumaa, tyypillisesti kasvoilta alkava punoittava ihottuma. Lisäksi saattaa esiintyä kuumetta, päänsärkyä, kurkkukipua ja lihaskipuja. Aikuisilla voi olla niveloireita. Parvorokon itämisaika on 6–16 vuorokautta. Tartuttavuus menee ohi ihottuman puhjetessa, joten tartuttaminen tapahtuu ennen tyypillisten oireiden ilmaantumista. Sairastumisen ajankohtaa on hankala määrittää aikuisilla taudin oireettomuuden vuoksi.
Jos raskaana oleva altistuu parvorokolle, tutkitaan vasta-aineet. Suomessa parvorokon on sairastanut ennen raskautta noin 50–60 prosenttia raskaana olevista. Parvorokkodiagnoosi tehdään vasta-ainetutkimuksella. Äidin raskaudenaikaisessa infektiossa parvovirus siirtyy sikiöön noin 30 prosentissa tapauksista. Alkuraskaudessa sairastettu infektio altistaa keskenmenolle noin 5–10 prosentilla. Virus aiheuttaa sikiölle anemiaa tuhoamalla punasolujen esiasteita. Raskauden alkupuoliskolla sikiön vaikean, kuolemaan johtavan anemian riski on 10 prosenttia. Ennuste paranee huomattavasti 20. raskausviikon jälkeen. 24. raskausviikon jälkeen tai myöhemmin sairastuminen ei yleensä aiheuta sikiölle ongelmia. Jos äidin infektio todetaan raskausviikoilla 12–24, seurataan sikiön tilaa äitiyspoliklinikalla ultraäänitutkimuksin.
Parvorokkoaltistus työssä
Jos raskaana oleva altistuu parvovirukselle (esimerkiksi kontakti varmistettuun tapaukseen ennen ihottuman puhkeamista), tutkitaan vasta-aineet. Jos äidillä on vasta-aineita, hän voi jatkaa työssään. Äidin ollessa seronegatiivinen työterveyslääkäri tekee riskinarvion erityistilanteissa.
Päiväkotien epidemiatilanteissa päiväkodissa työskentelevät ovat jo altistuneet ennen kuin parvorokko todetaan. Tästä syystä raskaana oleville, joilla ei ole veressä vasta-aineita (seronegatiivisia), sairauslomasta altistumisen välttämiseksi ei katsota olevan selkeästi hyötyä. Työterveyslääkäri voi kuitenkin harkita työsiirtoa tai muita toimenpiteitä tai mahdollisesti myös erityisäitiysvapaata. Hyvä käsihygienia on tärkeää.
Seronegatiivisilta (veressä ei vasta-aineita) jatkuvasti altistuvilta, esimerkiksi epidemian aikana päiväkodissa työskenteleviltä, raskaana olevilta vasta-aineet tulee tutkia 2–3 viikon välein kunnes epidemia on ohi (1–2 kuukautta).
Jos todetaan tuore tartunta, neuvolasta tehdään lähete äitiyspoliklinikalle, joka järjestää seurannan sikiön sairauden ja mahdollisen anemian merkkien havaitsemiseksi.
Mihin yhteys jos epäilet tartuntaa?
Jos et ole sairastanut tai et tiedä sairastaneesi parvorokkoa ja olet ollut kontaktissa parvorokkoa sairastavan kanssa, ota yhteys neuvolaan. Neuvolasta käsin määritetään parvorokkovasta-aineet.
Jos näyte osoittaa, että olet sairastanut parvorokon, ei jatkotoimia tarvita eikä sikiö voi sairastua.
Jos vasta-aineet osoittavat, että et ole sairastanut parvorokkoa, vasta-ainetutkimus tulee kontrolloida kahden viikon kuluttua.
Jos vasta-ainetutkimus osoittaa, että sinulla on mahdollinen tuore infektio, neuvola tekee sinusta lähetteen äitiyspoliklinikalle jatkotutkimuksiin.
Parvorokkotartuntaepäilyssä ei ole tarvetta olla yhteydessä päivystykseen.