Kihomadot ovat leikki-ikäisillä lapsilla melko yleisiä. Kihomato on vajaan sentin pituinen, ohut, vaalea sukkulamato. Se elää suolistossa ja naaraat munivat munia peräaukon seutuun. Tauti leviää helposti käsien, lelujen, vuodevaatteiden ja pesutilojen kautta munien kulkeutuessa suun kautta suolistoon. Munat ovat hyvin sitkeitä ja elävät huoneenlämmössä esim. vuodevaatteissa jopa viikkojen ajan. Munat ovat kuitenkin niin pieniä, ettei niitä erota paljaalla silmällä.
Kihomato
Peräaukon seudun kutina on tavallisin oire kihomatotartuntaa epäiltäessä. Joskus myös pakaroiden alueella voi olla ihottumaa. Ulosteen pinnalla voi olla nähtävissä vaaleita sentin mittaisia matoja.
Kutina voi ilmetä vasta 1–2 kuukauden kuluttua tartunnasta. Tarvittaessa matoja voidaan etsiä ulostenäytteestä tai ottaa peräaukon seudulta pumpulitikulla näyte taudin todentamiseksi.
Hoitona kihomatoihin on apteekista ilman reseptiä saatava pyrviini-lääkitys. Koko perhe (myös oireettomat perheenjäsenet) on hyvä hoitaa yhtä aikaa, ja vuodevaatteet, pyyhkeet ja alusvaatteet on vaihdettava. Hyvällä käsi- ja WC-hygienialla sekä pitämällä sormien kynnet lyhyinä ja puhtaina voidaan ehkäistä tartunnan leviämistä. Lääkekuuri toistetaan kahden viikon kuluttua. Lääke saattaa värjätä ulosteen ja virtsan punertavaksi, mutta ilmiö on vaaraton ja häviää yleensä muutamassa päivässä. Lemmikkieläimille madot eivät tartu, eivätkä lemmikkien madot tartu ihmiseen.