Virtsarakon toiminnalliset häiriöt ja niihin liittyvä kastelu on lapsilla varsin yleinen oire. Toiminnallinen kastelu tarkoittaa yli 5-vuotiaan lapsen tahatonta virtsankarkailua ilman elimellistä, rakenteellista tai neurologista syytä. Koulun aloittavista perusterveistä lapsista 10–20 % kastelee joko yöllä tai päivällä. Kastelu on salattava ja hävettävä vaiva, joka rajoittaa lapsen sosiaalista elämää. Se voi heikentää lapsen itsetuntoa, itseluottamusta ja yleistä tyytyväisyyden tunnetta sekä myös koulumenestystä. Kastelun syy ei ole psyykkinen, mutta käytöshäiriöt altistavat kastelulle. Tiedetään, että kastelun loppumisella on myönteinen vaikutus lapsen käyttäytymiseen.
Kastelu
Päiväkastelu tarkoittaa hereillä ollessa tapahtuvaa kastelua, joka voi ilmetä pieninä lirahduksina tai koko virtsarakon pakonomaisena tyhjentymisenä. Usein tähän liittyy malttamattomuus mennä vessaan ja turhaa pidättelyä, jolloin rakko ärsyyntyy. Lapsi ei ikään kuin tunne, eikä huomaa pissahätää, vaikka aikuinen voi nähdä erilaisia pissaamistarpeesta kertovia pidättelyrituaaleja. Monet lapset myös juovat liian vähän, jolloin virtsaamistarvetta ei tule säännöllisesti, mikä taas saattaa edesauttaa päiväkastelua.
Noin kolmasosalla kastelevista lapsista on ummetusta, jolloin täysi peräsuoli voi painaa rakkoa takaapäin. Kastelu loppuu tai ainakin merkittävästi vähenee, kun suolen toiminta normalisoidaan.
Yökasteluun vaikuttaa mm. normaalia hitaampi kypsyminen, rakon pieni toiminnallinen tilavuus suhteessa yöaikaan erittyvään virtsamäärään, sikeäunisuus ja perinnöllinen taipumus. Perinteiset hoitomuodot ovat yöllistä virtsaneritystä vähentävä lääkitys ja kasteluhälytin. Niiden tuoma hyöty ei aina ole pysyvää, vaan lapsi voi alkaa uudelleen kastella hoidon loputtua ja tarvitaan toistuvia hoitojaksoja. Yökastelun taustalla voi olla myös turha pidättely ja pitkät pissaamisvälit päivällä tai ummetus, jolloin hoidon painopiste on niiden hoidossa.
Koska kastelu ei ole sairaus vaan eräänlainen virtsarakon toimintahäiriö, sen hoito painottuu uusien tapojen omaksumiseen ja niiden noudattamiseen. Hoidon kulmakivet ovat säännölliset pissa-ajat, riittävä juominen ja säännöllinen suolen toiminta. Lapsi kannattaa ohjata pissalle ensimmäisenä aamulla, aina ruokailujen yhteydessä, ennen uloslähtöä ja viimeisenä illalla. Kakka-aika on joka päivä sopivan aterian jälkeen, jolloin ulostamista yritetään rauhassa 5–10 minuuttia. Jos lapsella on ummetusta, tuhrimista tai vaikeasti pyyhittävää tahmakakkaa, otetaan herkästi avuksi suolen toimintaa ja tyhjenemistä edistävä lääke, esim. makrogoli (Pegorion tai Movicol). Lapsen on tärkeä juoda riittävästi, noin 1–1.5 litraa päivässä vesipainotteisesti (5 lasillista vettä ja 3 maitoa). Mehuja ym. makeita juomia tarjotaan vain erityistilanteissa.
Kun 5–6-vuotias lapsi kastelee, panostetaan ensin päiväasioihin eli säännöllisiin pissa-aikoihin ja riittävään juomiseen. Yökastelevalla lapsella yövaipasta kannattaa luopua viimeistään ekaluokan keväällä. On hyvä muistaa, että jos lapsella on kehitysviivästymää jollakin osa-alueella, myös kuivaksi oppiminen tapahtuu keskimääräistä myöhemmin.
Kastelun ja mahdollisen ummetuksen hoidossa lapsi tarvitsee määrätietoista mutta lempeän kannustavaa tukea. Lapsi ei kastele eikä tuhri tahallaan. Kun lapsi ohjataan vessaan, ei kysytä onko vessahätä, vaan sanotaan että nyt on pissa-aika ja silloin mennään rauhassa yrittämään. Hyvä ja rento istuma-asento varmistetaan laittamalla pikkujakkara jalkojen alle, kunnes jalat ylettyvät tukevasti lattiaan.
Jos kotikonstit eivät riitä ja asia huolestuttaa, kannattaa lapsen kastelu ottaa puheeksi neuvolassa tai kouluterveydenhuollossa. Sieltä saa lisäohjeita tai tarvittaessa lähetteen erikoissairaanhoitoon uroterapeutin tai lastenlääkärin vastaanotolle.