Eräät lääkkeet lisäävät ihmisen kaatumisriskiä erityisesti ikääntymisen myötä.
Ihmisen kaatumistaipumukseen vaikuttavat monet tekijät. Näihin kuuluvat omat ominaisuutesi, kuten tasapaino-ongelmat, lihasheikkous ja näön heikentyminen, sekä ulkoiset tekijät, esimerkiksi liukkaat pinnat, huono valaistus ja epätasainen alusta. Ulkoisia tekijöitä ovat myös lääkkeet ja päihteet.
Lääkkeet voivat lisätä kaatumisriskiä useilla eri mekanismeilla. Pääasiassa keskushermostoon vaikuttavat (PKV, ns. "kolmiolääke") lääkkeet lamaavat keskushermostoa aiheuttaen muun muassa uneliaisuutta, koordinaation ja arviointikyvyn heikkenemistä sekä sekavuutta.
Kaikki keskushermostoon vaikuttavat lääkkeet lisäävät kaatumisriskiä, erityisesti lääkityksen aloituksen ja lopetuksen yhteydessä. Usein riski on suurempi, jos lääke aloitetaan suurella annoksella. Tämän takia keskushermostoon vaikuttavat lääkkeet pyritään aloittamaan ja lopettamaan vähitellen. Myös verenpaineen liiallista laskua aiheuttavat lääkkeet voivat johtaa kaatumisiin.
Lääkehoito on osa keskivaikean ja vaikean masennuksen hoitoa. Lisäksi masennuslääkkeitä voidaan käyttää muun muassa ahdistushäiriöiden ja pitkittyneen kivun hoidossa. Masennuslääkkeet lisäävät kaatumisriskiä erityisesti hoidon aloituksen yhteydessä sekä käytettäessä suuria annoksia.
Tyypillisimmin masennukseen käytetään serotoniinin takaisinottoa estäviä (SSRI) lääkkeitä. SSRI-lääkeaineryhmään kuuluvat muun muassa essitalopraami, sitalopraami ja sertraliini. Lääkeaineryhmänä SSRI on myös eniten tutkittu. Lisäksi kaatumisriskiä voivat lisätä trisykliset masennuslääkkeet, esimerkiksi amitriptyliini ja nortriptyliini.
Ahdistukseen ja nukahtamisvaikeuteen käytettävät bentsodiatsepiinit aiheuttavat haittavaikutuksenaan tokkuraisuutta sekä lihasheikkoutta ja lisäävät siis merkittävästi kaatumisriskiä. Lisäksi unilääkkeiden käytön on havaittu olevan yhteydessä luiden murtumiseen kaatumisten yhteydessä. Tämän ajatellaan johtuvan siitä, että nämä lääkkeet vähentävät kaatuessa tapahtuvaa normaalia suojautumista (suojarefleksit puuttuvat).
Erityisesti pitkävaikutteisia lääkkeitä käytettäessä on syytä muistaa, että lääke voi kertyä elimistöön, jolloin haittavaikutukset voivat lisääntyä. Näin tapahtuu ikääntymisen myötä, kun munuaistoiminta heikentyy, mutta myös muut syyt aiheuttavat ikääntyessä lääkkeen poistumisen vähentymistä. Pitkä- tai keskipitkävaikutteisia bentsodiatsepiineja ovat: diatsepaami, klooridiatsepoksidi, klonatsepaami, nitratsepaami, alpratsolaami, loratsepaami, oksatsepaami ja tematsepaami.
Ahdistuksen hoitoon voidaan käyttää myös pregabaliinia. Samalla lääkkeellä hoidetaan myös esimerkiksi hermokipua ja epilepsiaa. Pregabaliini lisää kaatumisriskiä kaiken ikäisillä, mutta erityisesti iäkkäillä. Usein kaatumisriskiä lisäävät vaikutukset ovat voimakkaimmillaan käytön aloituksen yhteydessä.
Yleisimmin käytettyjä lääkeaineita ovat muun muassa orfenadriini, baklofeeni ja titsanidiini. Lihasrelaksantit aiheuttavat kaikki lihasheikkoutta, joka altistaa kaatumiselle. Samoin lähes kaikki lääkeaineryhmän valmisteet aiheuttavat haittavaikutuksina väsymystä ja huimausta. Lisäksi titsanidiini saattaa lisätä kaatumisia laskemalla verenpainetta.
Opioidit ovat voimakkaita kipulääkkeitä, joita käytetään muun muassa leikkauksen jälkeiseen kivunhoitoon. Kaikki vahvat kipulääkkeet aiheuttavat väsymystä, sekavuutta ja huimausta ja siten lisäävät kaatumisriskiä. Usein vaikutus on voimakkaimmillaan lääkityksen aloituksen ja annoksen suurentamisen yhteydessä. Pitkään käytettäessä elimistö tottuu lääkkeiden vaikutukseen ja haittavaikutukset vähenevät. Jos käytät voimakkaita kipulääkkeitä, pyri pienimpään mahdolliseen annokseen äläkä nosta annosta ilman lääkärin lupaa.
Sydän- ja verisuonisairauksiin käytettävät lääkkeet voivat aiheuttaa kaatumisia, varsinkin liian voimakkaan lääkevaikutuksen muodossa. Useat sydän- ja verisuonisairauksiin käytettävät lääkkeet laskevat verenpainetta joko pää- tai sivuvaikutuksenaan. Liian matala verenpaine voi lisätä kaatumisia sekä aiheuttaa asennosta riippuvaista eli ortostaattista verenpaineen laskua. Lisäksi rytmihäiriöiden hoitoon käytetyt lääkkeet voivat hidastaa sydämen sykettä liikaa aiheuttaen huimauksen tunnetta ja heikotusta.
Oman verenpainelääkityksesi vaikutuksen kaatumisriskiisi voit tarkistaa mittaamalla verenpaineesi noin 2-3 tuntia lääkkeenoton jälkeen. Mikäli yläpaineesi on alle 100 mmHg, riskisi kaatua on suurentunut. Älä kuitenkaan lopeta lääkitystäsi, vaan keskustele lääkärisi kanssa siitä, voisiko annosta muuttaa.
