Kuntoutujan tarpeet määrittävät kuntoutuksen osa-alueet. Kuntoutus voi olla ammatillista, kasvatuksellista, sosiaalista sekä toimintakyky- eli lääkinnällistä kuntoutusta.
Kuntoutus on kuntoutujan tarpeista ja tavoitteista lähtevä, suunnitelmallinen prosessi, jossa kuntoutuja ylläpitää ja edistää toiminta- ja työkykyään ammattilaisten tuella. Kuntoutukseen kuuluu kuntoutujan toimintaympäristöjen kehittäminen. Kuntoutus tukee kuntoutujan ja hänen lähipiirinsä voimavaroja, itsenäistä elämää, työllistyvyyttä ja sosiaalista osallisuutta. Kuntoutus on osa hyvinvointi-palvelujärjestelmää ja edellyttää useiden toimijoiden oikea-aikaisia ja saumattomia palveluja ja etuuksia.
Kuntoutuminen on prosessi, jonka tavoitteena on toiminta- ja työkyky. Kuntoutuminen lähtee kuntoutujan tarpeista ja tavoitteista sekä keskeistä on tukea kuntoutujan omaa aktiivisuutta.
Kuntoutuksen eri osa-alueet
Kuntoutuksen kenttä jaetaan perinteisesti neljään osa-alueeseen. Puhutaan ammatillisesta, kasvatuksellisesta ja sosiaalisesta kuntoutuksesta sekä toimintakykykuntoutuksesta eli lääkinnällisestä kuntoutuksesta. Kuntoutuksen eri osa-alueilla on osittain samoja tavoitteita, palveluita ja keinoja toimintakyvyn tukemiseksi. Usein kuntoutuksessa yhdistyvätkin useammat osa-alueet kuntoutujan yksilöllisen tarpeen mukaan.
Sosiaalinen kuntoutus on määritelty sosiaalihuoltolaissa (1301/2014, 17 §). Sosiaalisella kuntoutuksella tarkoitetaan sosiaalityön, sosiaaliohjauksen tai esimerkiksi sopeutumisvalmennuksen keinoin annettavaa tehostettua tukea sosiaalisen toimintakyvyn vahvistamiseksi, syrjäytymisen torjumiseksi ja osallisuuden edistämiseksi. Kunnat järjestävät tätä palvelua. Sosiaalisen kuntoutuksen palveluja järjestään myös STEA ja ESR-rahoitteisissa hankkeissa.
Sosiaaliseen kuntoutukseen kuuluu muun muassa
sosiaalisen toimintakyvyn ja kuntoutustarpeen selvittäminen
kuntoutusneuvonta ja -ohjaus sekä tarvittaessa kuntoutuspalvelujen yhteensovittaminen
valmennus arkipäivän toiminnoista suoriutumiseen ja elämänhallintaan
ryhmätoiminta ja tuki sosiaalisiin vuorovaikutussuhteisiin
muut tarvittavat sosiaalista kuntoutumista edistävät toimenpiteet.
Ammatillisen kuntoutuksen tavoitteena on työkyvyn säilyttäminen, työhön paluun ja työllistymisen mahdollistaminen.
Kuntoutus on kohdennettu työikäisille ja sen hakeminen edellyttää kuntoutussuunnitelmaa. Kuntoutussuunnitelman tekee hoitava lääkäri yhteistyössä kuntoutujan kanssa.
Ammatillinen kuntoutus voi olla esimerkiksi
Selvityksiä ja työkokeilua sopivan työn tai opiskelualan löytämiseksi
työhönvalmennusta ja muita valmennuksellisia palveluita
koulutusta
apuvälineitä työhön tai opiskeluun tukea yrittäjätoimintaan.
Asiakkaan kuntoutuksen suunnittelussa työkykykoordinaattorin tai kuntoutusohjaajan osaamista kannattaa hyödyntää. Työkykykoordinaattori laatii asiakkaan kanssa yhdessä suunnitelman tarpeellisista keinoista, etuuksista ja palveluista työkyvyn tai työllistymisen tueksi. Tavoite on, että työkykykoordinaattori voisi seurata asiakkaan kuntoutumisen etenemistä.
Koordinoivalla työllä tarkoitetaan hallinto- ja organisaatiorajat ylittävää toimintaa, jossa ammattilainen (case manager, vastuutyöntekijä) sovittaa yhteen eri tahojen tavoitteita ja odotuksia.
