On luonnollinen reaktio suojata kehon kipeää aluetta muuttamalla tapaansa olla ja liikkua. Kipeää kättä tekee mieli pitää kehon lähellä turvassa. Jos selkää särkee, haluaa kävellä varovaisesti tai jopa ontuen.
Väliaikaisina ratkaisuina nämä suojaavat toiminnot ovat harmittomia. Kun kipu pitkittyy, niistä voi seurata ongelmia muualle kehoon. Lihakset rasittuvat ja voivat jäykistyä ja kipeytyä jatkuvasta kuormituksesta.
Kovasta kivusta kärsivä ei usein edes huomaa, kuinka kehon käyttö on kivun myötä muuttunut epätasapainoiseksi. Kipeän alueen suojelusta on tullut tapa, joka saattaa jatkua, vaikka kipu vähenisi.
Liikunta suojaa monilta terveysongelmilta
Liikunnalla voidaan parantaa potilaan fyysistä toimintakykyä useimmissa sairauksissa. Kudoksilla on aineenvaihdunnan kannalta merkittäviä tehtäviä. Esimerkiksi lihaksilla on tärkeä merkitys lämmön tuotossa, insuliiniherkkyydessä ja rasva-aineenvaihdunnassa.
Liikunta suojaa myös monilta iäkkäiden terveysongelmilta sekä torjuu lihaskatoa iäkkäillä ja kroonisesti sairailla potilailla.
Liikkumattomuus lisää kipua
Fyysisen harjoittelun periaatteiden mukaan harjoittelumääriä, vauhtia ja vastusta lisätään vähitellen. Sopivia lajeja voivat olla esimerkiksi kävely, pyöräily ja uinti.
Lisäksi voidaan suositella henkilökohtaisia harjoitteita, jotka kohdistuvat potilaan tilanteen kannalta olennaisiin tuki- ja liikuntaelimistön rakenteisiin, kuten esimerkiksi selän tai alaraajan lihaksistoon.
Voimakkaita tärähdyksiä tai kiertoliikkeitä sisältäviä lajeja tulisi välttää. Mikäli kipu lisääntyy, kannattaa harjoittelua keventää.
Kun kipu jatkuu pitkään, liikunnan välttäminen ei aina ole perusteltua ja tarpeellista. Joskus liikunnan poisjääminen voi aiheuttaa lisää ongelmia.
Kivunhallintatalossa kerrotaan lisää liikunnan merkityksestä pitkäaikaisen kivun hoidossa.
Lähde: Liikunta tuki- ja liikuntaelinsairauksien hoidossa ja kuntoutuksessa (Lääkärilehti 46/2019)