Siirry sivun sisältöön

Ihon aurinkohistorian vaikutus ihokasvaimille altistumiseen

Ihon palaminen etenkin lapsuudessa lisää riskiä sairastua melanoomaan, ja jopa yksi palamiskerta kaksinkertaistaa riskin.

Suuret äkilliset annokset, kuten etelänmatkat ja pitkäaikainen solariumin käyttö, lisäävät erityisesti melanoomaan sairastumisen riskiä.

Pitkä, elinikäinen, aurinkoaltistus lisää riskiä sairastua tyvi- ja okasolusyöpään sekä melanoomaan. Iho muistaa saaneensa auringon määrän, ja ihosyöpään voi sairastua vasta vuosikymmenien jälkeen.

Ei siis voida sanoa tarkkaan, milloin auringon aiheuttamat haitat tulevat iholla esille, mutta melanoomaa esiintyy nuoremmilla kuin oka- ja tyvisolusyöpää.

Iho puolustautuu UV-säteilyn aiheuttamia soluvauriovaikutuksia vastaan lisäämällä pigmentin tuotantoa, ja tämä näkyy ruskettumisena. Toinen ihon suojamekanismi on ihon paksuuntuminen, jossa ihon orvaskesikerros paksuuntuu ja näin pidentää UV-säteilyn matkaa ihossa ja myös imee suurimman osan sen energiasta. UV-säteily vaurioittaa ihon DNA:ta, ja vaurioituneet tai väärin korjaantuneet DNA-vauriot altistavat myöhemmin ihosyövälle.

Jos auringon voimakkuus on liian suuri ja auringossa oloaika liian pitkä, iho palaa. Tumma ja ruskettunut ihokin vaurioituu liiallisesta aurinkoaltistuksesta ilman suojausta.

Päivitetty 15.11.2017