Moni asia vaikuttaa siihen, kuinka ihmiset toimivat toisiaan kohtaan. Näitä asioita ovat esimerkiksi kasvuympäristö, aiemmat kokemukset sairauksista, omat pärjäävyyden kokemukset sekä voimavarat. Myös se, miten on aiemmin ottanut vastaan pelkoa tai epävarmuutta aiheuttavia asioita, vaikuttaa omaan käyttäytymiseen.
Esimerkiksi sillä, onko lapsena kaatuessa sanottu vain ”ei sua sattunut, nouse ylös” vai onko saanut ymmärrystä, rauhoitusta ja huolenpitoa kaatumistilanteessa, on vaikutuksensa siihen, kuinka itse toimii aikuisena vastaavissa tilanteissa.
Kun diabetes tulee osaksi jo olemassa olevaa suhdetta yllättäen, on erityisesti merkitystä sillä, millaisia kokemuksia suhteessa on aiemmin ollut. Parisuhdetta ja toivoa voi vahvistaa kokemus siitä, että aiemmistakin haasteista on selvitty yhdessä ja yhdessä pärjätään nytkin. Läsnä voi kuitenkin olla myös kokemus, että parisuhde saattaa ”keikahtaa”, kun tulee äkillisiä haastavia tilanteita. Saattaa esimerkiksi olla niin, että suhteessa on muotoutunut roolit siitä, kumpi kantaa vastuun kotitöistä, lastenhoidosta, sukulaissuhteista tai taloudenhoidosta. Sairastuminen voi sekoittaa tämän, tutun ja turvallisen työnjaon ja roolituksen.
Avoimuus lisää yhteenkuuluvuutta parisuhteessa
Avoin ja rehellinen kommunikointi parisuhteessa lisää yhteenkuuluvaisuuden tunnetta kumppaneiden välillä. Näin vältytään myös tulkinnoilta ja salaisuuksilta, tunteelta, että jotakin täytyy salata. Kun tieto on yhteinen, helpottuu valmistautuminen mahdolliseen diabeteksen tuomaan psyykkiseen kuormitukseen, mahdolliseen toimintakyvyn laskuun, kehonkuvan muutoksiin tai lääkityksen moninaisiin vaikutuksiin.
Parisuhde ei ole koskaan vakio, vaan se muuttuu sekä ajan että elämän tapahtumien myötä. Sairastumisen tuomat kokemukset voivat johtaa myös suhteen vahvistumiseen sekä tuoda siihen uusia elementtejä, esimerkiksi enemmän läheisyyttä tai jakamista.