Siirry sivun sisältöön

Toiminnanohjauksen tukeminen

Muuttuneen toimintakyvyn tiedostaminen on perusta toiminnanohjauksen vaikeuksien hallinnalle ja haittojen vähentymiselle.

Tietoisuus oman toimintakyvyn rajoituksista sekä samalla myös vahvuuksista on tärkeää neuropsykologisten oireiden ja erityisesti toiminnanohjauksen häiriöiden hallintakeinojen kehittämisessä. Tätä tietoa kutsutaan metakognitiiviseksi tiedoksi. Toiminnanohjauksen ongelmien yhteydessä oiretiedostuksessa on usein puutteita, joten myös oiretiedostuksen vahvistaminen on tärkeää.

Ymmärrys ja tietoisuus vaikeuksista lisääntyy toiminnasta saadun palautteen avulla. Läheisten on hyvä antaa palautetta etenkin sairastuneen tai vammautuneen harkitsemattomasta ja mahdollisesti loukkaavasta käytöksestä. Mielipaha on syytä ilmaista suoraan, sillä henkilö voi impulsiivisen käyttäytymisen ohella olla kykenemätön arvioimaan oman toimintansa vaikutusta toiseen henkilöön.

Lievemmissä häiriöissä toiminnan organisointiin ja käynnistämiseen voidaan käyttää päivittäisiä tehtävälistoja ja mukana kulkevaa kalenteria. Vaikeampia aloitekyvyn häiriöitä voidaan lievittää ulkopuolisin kehotuksin ja puhelimeen ajastettujen toimintaohjeiden avulla (esimerkiksi klo 8: "Nouse ylös ja tee aamutoimet"). Vähitellen ulkoisia ohjeita pyritään vähentämään. Myös seinäkalenteriin tehdyt selkeät merkinnät auttavat päivittäisen toiminnan muistamisessa ja jäsentämisessä.

Suunnittelun vaikeutta voidaan helpottaa jakamalla tehtävät pienempiin tavoitteisiin. Esimerkiksi läheisen syntymäpäiväjuhlia järjestettäessä kauppaostokset kannattaa suunnitella tutussa kaupassa niin, että hankittavat asiat ovat kulkureitin mukaisessa järjestyksessä. Kun tarpeelliset herkut ja niihin tarvittavat raaka-aineet on hankittu, seuraava tavoite voi olla syntymäpäivälahjan etsiminen ja ostaminen. Sitten suunnitellaan ruokien valmistus ja tarpeen mukainen siivous. Lopuksi tehdään aikataulu juhlapäivää varten.

Impulsiivisuutta voidaan yrittää vähentää huoneentauluilla tai muistikorteilla siitä, mitä ilman harkintaa ei tule tehdä (esimerkiksi muistutus ovessa: "Älä mene yksin ulos"). Lievemmissä tapauksissa henkilöä tulee muistuttaa harkinnan tarpeellisuudesta ja toiminnan hidastamisesta. Sinnikkään harjoittelun myötä uudenlaiset toimintatavat alkavat vahvistua ja toimintarutiinit muuttua.

Päivitetty 12.3.2021