Visuaaliset hahmotushäiriöt voivat ilmetä nähdyn tunnistamisen, paikantamisen, suunnistamisen, kokonaisuuksien osien hahmottamisen ja rakentelun ongelmina.
Hahmotushäiriöiden luonne määräytyy aivovaurion sijainnin ja laajuuden mukaan. Vaikka näkötieto kyettäisiin vastaanottamaan normaalisti, sen tulkinta voi häiriintyä jo tiedonkäsittelyn aivan varhaisessa vaiheessa, kuten tapahtuu visuaalisissa agnosioissa eli nähdyn tunnistamisen häiriöissä.
Vaikea-asteiset nähdyn tunnistamisen häiriöt ovat melko harvinaisia, mutta lievinä näitä tulkintavaikeuksia usein esiintyy. Vaikea hahmotushäiriö haittaa jo päivittäistä selviytymistä, kun henkilö ei esimerkiksi erota tavaroita toisistaan tai pysty tulkitsemaan kuvia tai tekstiä. Arki voi muuttua vaaralliseksi, mikä tulee huomioida päivittäisessä toimintaympäristössä.
Lievemmät vaikeudet saattavat näkyä esimerkiksi tiheään kirjoitetun tekstin lukemisessa tai hämärässä liikuttaessa. Lieväkin hahmotusvaikeus voi aiheuttaa työkyvyn alentumisen tai sosiaalisia haittoja, jos esimerkiksi näyttöpäätteen käyttäminen tai tuttujenkin kasvojen tunnistaminen vaikeutuu. Hahmotushäiriöiden kanssa voi kuitenkin oppia elämään ja kehittää erilaisia selviytymiskeinoja.
Visuaalinen agnosia tarkoittaa vaikeutta tunnistaa näkemäänsä. Joskus jo konkreettisten esineiden tunnistaminen vaikeutuu. Tällöin henkilö näkee edessään jonkinlaisen hahmon ja saattaa näyttää sen ääriviivat kykenemättä kuitenkaan tunnistamaan, mikä se on. Tai havainto voi juuttua johonkin yksityiskohtaan, jolloin kokonaisuus ei hahmotu.
Värien erottaminen ja tunnistaminen voivat vaikeutua (väriagnosia). Joskus vaikeus koskee vain värien nimeämistä, jolloin värisanat menevät tahtomattaan sekaisin.
Hahmotusvaikeudet ilmenevät joskus hankaluutena erottaa esinettä taustastaan, jolloin esimerkiksi vaate ei erotu sängynpeitteen päältä tai avaimia on vaikea löytää käsilaukusta.
Näkötiedon analysoinnin vaikeus voi ilmetä erityisenä kasvojen havaitsemisen ja tunnistamisen häiriönä (prospagnosia eli kasvoagnosia). Henkilön tunnistaminen kasvojen perusteella voi tuottaa vaikeuksia ja tunnistuksessa tukeudutaan enemmän ääneen, hiuksiin tai vaatetukseen. Myös tuttujen kasvojen muistinvarainen kuvittelu voi olla vaikeaa.
Ympäröivän tilan hahmottaminen ja esineiden käsittely suhteessa toisiinsa ovat monimutkaisia taitoja, jotka häiriintyvät herkästi eri aivovaurioiden seurauksena. Henkilö tunnistaa näkemänsä, mutta esineiden tarkka sijainti, edessä olevan tilan syvyys tai välimatkan pituuden määrittäminen pettää. Henkilö voi pöydällä olevaan kuppiin tarttuakseen hapuilla sitä väärästä paikasta. Hän voi arvioida väärin suunnat ja etäisyydet, minkä vuoksi liikkuminen muuttuu epävarmaksi. Lievemmät vaikeudet voivat esiintyä arkielämässä niin, että auton pieneen tilaan pysäköiminen, portaissa käveleminen tai pallopelien pelaaminen hankaloituu.
Avaruudelliseen tietoon pohjaavan hahmotuksen ja muistin heikkous johtaa tavaroiden sijainnin muistamisen ongelmiin ja eksymistaipumukseen joskus tutussakin ympäristössä. Eksymisalttiuden taustalla voi olla vaikeus muodostaa karttoja ympäristöstä tai tehottomuutta suunnistamisen vaadittavien maamerkkien käyttämisessä. Niinpä tutussa ostoskeskuksessa suunnistaminen ei ehkä onnistukaan kuten ennen. Myös vasemman ja oikean erottelu voi hankaloitua. Lieväasteiset vaikeudet tulevat yleensä esiin vain vieraissa ympäristöissä.
Visuokonstruktiivisella häiriöllä tarkoitetaan avaruudellisen havaitsemisen ja motorisen toiminnan yhteistyön häiriintymistä siten, että erillisten osien kokoaminen uudeksi kokonaisuudeksi on vaikeutunut. Suunnittelua tai piirtämistä vaativat työtehtävät saattavat vaikeutua. Arjessa visuokonstruktiivinen häiriö voi vaikeuttaa käsitöiden tekemistä ja erilaisten korjaustöiden tekeminen tai huonekalujen kokoaminen voi muuttua hankalaksi tai vaatia enemmän järkeilyä kuin ennen. Vaikeimmissa visuokonstruktiivisissa häiriöissä tavallistenkin kodinkoneiden ja sähkölaitteiden käyttö saattaa olla ongelmallista.
Aivojen takaosien vaurioista voi joskus seurata puhdas lukemishäiriö, jossa muu kielellinen toiminta ja jopa kirjoittaminen sujuvat, mutta lukeminen muuttuu työlääksi tai ei onnistu lainkaan. Yleensä lukeminen sujuu kuitenkin hitaasti, kirjain kirjaimelta.
