Migreenin oirehaitari on laaja. Pahimmillaan toispuolinen päänsärky pakottaa lepäämään, oksettaa ja valot ja äänet tekevät olon tukalaksi. Toisinaan migreeni on vain lievää, häiritsevää päänsärkyä ja aistiherkkyyttä.
Migreeni on tavallinen päänsäryn syy. Yksi kymmenestä sairastaa migreeniä jossakin vaiheessa elämää. Se on selvästi yleisempi naisilla kuin miehillä. Migreeni puhkeaa tavallisesti nuoruudessa, mutta se voi alkaa oireilla missä iässä tahansa. Sen aktiivisuus voi vaihdella elämän aikana.
Millaista migreeni on?
Tavallisesti toispuolista, kohtalaista tai kovaa
Liittyy valonarkuutta ja ääniherkkyyttä ja/tai pahoinvointia ja toisilla oksentelua
Liikkuminen pahentaa ja lepo helpottaa särkyä.
Yleensä särkyvaihe kestää neljästä tunnista kolmeen vuorokauteen, joskus pidempään.
Oireet ja niiden voimakkuus vaihtelevat yksilöllisesti.
Osalla tulee päänsäryn aikana päänahan arkuutta ja niskan jäykkyyttä ohimenevästi.
Ennen migreenisärkyä voi olla ennakoivia oireita, kuten väsymystä, haukottelua, tietyn ruoka-aineen himoa, vilunväreitä yms. Migreenisäryn väistyttyä voi esiintyä jälkioireita, kuten mielialan vaihtelua, alakuloisuutta, ylienergisyyttä, väsymystä.
Aurallisessa migreenissä särkyä edeltää aura- eli esioire, joka voi olla esimerkiksi sahalaitamainen näköhäiriö, kasvonpuoliskon tai yläraajan laajeneva puutuminen, lihasheikkous, huimausoire tai puheen vaikeus. Auraoire yleensä alkaa ja väistyy vähitellen ja kestää 5 minuutista korkeintaan tuntiin. Auraoireen väistyttyä alkaa tunnin sisällä yleensä päänsärky, mutta päänsärky voi myös puuttua.
Aurattomassa migreenissä migreenisärky alkaa suoraan ilman auraoireita. Toisinaan näkökentässä näkyy vaihtelevia valopisteitä koko migreenin ajan. Tämä liittyy kuitenkin yleisesti migreeniin ja valoherkkyyteen eikä ole varsinainen auraoire.
Samalla henkilöllä voi esiintyä sekä aurallista että auratonta migreeniä.
Tavallisesti migreeni oireilee satunnaisesti, mutta jos päänsärkyä on yli 15 päivää kuukaudessa ja migreenisärkyä näistä vähintään kahdeksan päivää kuukaudessa, kutsutaan migreeniä krooniseksi. Kroonistunut päänsärky voi johtua myös runsaasta särkylääkkeiden tai triptaanien käytöstä. Päänsärkypäiväkirjan avulla voi tarkistaa, käyttääkö liian tiuhaan särkylääkkeitä tai triptaaneja (yhteensä näiden käyttöä suositellaan maksimissaan yhdeksän päivää per kuukausi). Mikäli näin olisi, kannattaa aloittaa jokin migreenin estolääkitys ja vähentää särkylääkkeiden ja triptaanien käyttöä. Toisinaan tarvitaan suunnitelma särkylääkevieroituksen aloittamiseksi. Jos kohtauslääkkeitä ei päänsäryn hoitoon mene liian usein, mutta migreeneitä on haittaavasti, kannattaa estolääkitys siinäkin tapauksessa aloittaa ja pitää päänsärkypäiväkirjaa hoitovasteesta. Kroonisen migreenin hoidossa myös lääkkeettömät hoitovaihtoehdot ja elintapojen tarkistus auttavat päänsäryn hallinnassa.
Migreenin syytä ei täysin tunneta. Tietyt perinnölliset tekijät voivat altistaa migreenille. Migreenin alkaessa aktivoituu keskellä aivoja sijaitseva hupotalamus sekä aivorungon viides aivohermotumake. Sen vievät säikeet aktivoituvat ja erittävät hermovälittäjäaineita ja tulehduksellisia tekijöitä aivokalvojen ja suurten verisuonten pinnalle. Kipuhermoradasto aktivoituu ja lähettää viestiä aivojen kipua aistiviin keskuksiin. Aivojen pinnalla olevat suonet supistuvat ja laajenevat, mutta siinä vaiheessa päänsärky on jo alkanut.
Migreenille altistavia tekijöitä kutsutaan triggereiksi. Ne ovat kullekin yksilöllisiä, mutta yleisesti pahimpia triggereitä ovat stressi ja naisilla kuukautiset. Muita triggereitä ovat esim. kirkkaat valot, alkoholi, tietyt ruoka-aineet tai mausteet, liian vähäinen tai liian pitkään nukkuminen, liian pitkät ruokailuvälit, säätilan muutokset. Nämä tekijät ovat hyvin yksilöllisiä ja kannattaa opetella tuntemaan omat migreeniä ärsyttävät tekijät. Toisinaan altistavien tekijöiden välttäminen ei ole mahdollista, mutta terveelliset ja säännölliset elintavat auttavat monien triggereiden välttämisessä ja auttavat siten migreenin hallinnassa.
