Migreenikohtausten hoidossa käytetään tulehduskipulääkkeitä (esimerkiksi ibuprofeeni, ketoprofeeni, naprometiini) tai parasetamolia. Tarvittavat annokset ovat useimmiten suurempia kuin jännityspäänsäryssä (esim. ibuprofeeni 800-1200 mg). Oikeasta annoksesta kannattaa keskustella yhdessä lääkärin kanssa.
Jos tulehduskipulääkkeistä tai parasetamolista ei ole apua, suositellaan reseptillä määrättäviä migreenin täsmälääkkeitä eli triptaaneja (sumatriptaani, eletriptaani, zolmitriptaani, frovatriptaani, almotriptaani, rizatriptaani tai naratriptaani) joko yksinään tai yhdistettynä tulehduskipulääkkeeseen tai parasetamoliin. Yhdistäminen pahoinvointilääkkeeseen (esim. metoklopramidi) voi auttaa lääkkeen imeytymisessä. Triptaaneita annostellaan joko tablettina (kaikki triptaanivalmisteet), nenäsumutteena (zolmitriptaani tai sumatriptaani) tai pistoksena (sumatriptaani). Kohtauslääkkeiden teho on yksilöllinen.
Tavoitteena on, että migreenikohtaus lääkitään mahdollisimman nopeasti, koska lääkkeiden teho kohtauksen alkuvaiheessa on parempi. Mikäli migreenikohtausta edeltää auraoire (esim. laajeneva sahalaitainen näköhäiriö), tulee odottaa sen ohimenoa ja ensimmäisiä merkkejä migreenisärystä ennen triptaanin ottoa. Tulehduskipulääkkeen voi ottaa auraoireen aikanakin.
Vahvempien särkylääkkeiden, kuten tramadolin tai kodeiiniyhdistelmälääkkeiden, käyttöä ei suositella päänsärkyjen hoitoon, koska ne aiheuttavat helposti lääkepäänsärkyä ja riippuvuutta. Mikäli niitä jostain syystä kuitenkin on käytössä, tulee käyttö rajata maksimissaan yhdeksään päivään kuukaudessa. Vahvat opiaatit ovat vasta-aiheisia kroonisen päänsäryn hoidossa.
