Lisätutkimukset muistivaikeuksissa

Neuropsykologinen tutkimus on muistisairauksien selvittelyissä tarvittaessa käytettävä lisätutkimus. Se on pääsääntöisesti tarpeen työikäisiä tutkittaessa. Tutkimuksessa selvitetään henkilön tiedonkäsittelykyvyn eli kognitiivisen toiminnan muutoksia sekä muutosten syitä ja vaikeusastetta. Yleisimmät syyt neuropsykologisen tutkimuksen tekemiseen ovat työikäisen oireilu, epätyypillinen muistisairauden alkuoireilu ja muiden sairauksien, kuten masennuksen, erottaminen varsinaisesta muistisairaudesta.

Käytännössä neuropsykologinen tutkimus on aivotoiminnan häiriöihin erikoistuneen psykologin suorittama, tyypillisesti 2–4 tuntia kestävä arviointitilanne. Henkilön taustatietojen, haastattelun, havainnoinnin sekä erilaisten arviointimenetelmien pohjalta muodostetaan käsitys henkilön sen hetkisestä tiedonkäsittelytoimintojen tilanteesta, mahdollisesta muutoksesta aiempaan suoritustasoon verrattuna ja todennäköisimmistä selittävistä tekijöistä. Neuropsykologiseen tutkimukseen tarvitaan lääkärin lähete.

Aivo-selkäydinnestenäytteen tutkimusta harkitaan, jos oirekuva on poikkeava, oireet etenevät nopeasti, muistioireen taustalla epäillään olevan harvinainen syy tai jos diagnosointi sitä muutoin edellyttää. Aivo-selkäydinnestenäytteen ottaa lääkäri alaselästä lannenikamien välistä ohuella neulalla.

Alzheimerin tautia tutkittaessa mitataan aivoselkäydinnesteestä kolmen valkuaisaineen pitoisuutta (beeta-amyloidi 42, fosforyloitunut tau sekä tau). Alzheimerin taudin merkkiaineiden määrittämistä voidaan käyttää apuna lieviä tai epätyypillisiä tapauksia tutkittaessa. Samankaltaisia muutoksia voi kuitenkin esiintyä myös oireettomilla, ikääntyneillä ja muissa aivosairauksissa, joten tulos tulee tulkita osana muuta kokonaisuutta. Muihin muistisairauksiin ei ole vielä käytettävissä merkkiainetutkimusta.

Aivo-selkäydinnestenäytteestä voidaan tarvittaessa selvittää myös esimerkiksi aivojen tulehdustiloja.

Normaalipaineista vesipäisyyttä eli NPH:ta epäiltäessä käytetään joskus aivoselkäydinnesteen ottoa osana tutkimuksia.

Suurimmaksi osaksi muistisairauden perimmäinen syy jää tuntemattomaksi. Sairastumiseen vaikuttavat useat eri perintötekijät sekä esimerkiksi muut sairaudet, elintavat ja päihteiden käyttö.

Aivojen sähköisessä toiminnassa tapahtuvat muutokset voivat näkyä aivosähkökäyrätutkimuksessa (EEG). EEG- tutkimusta käytetään etenkin kohtauksina esiintyviä muistioireita selviteltäessä tai kun epäillään aivotulehdusta tai joitain harvinaisempia muistisairauksia.

Uniapnean poissulkeminen on joskus tarpeen osana muistitutkimuksia yöpolygrafialla eli hengityshäiriötutkimuksella.

Parkinsonin taudissa ja Lewyn kappale -taudissa esiintyvää unenaikaista levotonta liikehdintää (REM-unen käytöshäiriö, behavioraalinen unioireyhtymä, RBD) voidaan tutkia tarvittaessa unipolygrafialla. Tutkimuksia tehdään kotona tai sairaalassa kliinisen neurofysiologian yksikössä.

Muistisairauden alkuvaiheessa toiminnan häiriintyminen paikantuu eri sairauksissa eri aivoalueille. Heikommin toimivilla aivoalueilla on vähemmän verenkiertoa ja aineenvaihduntaa eli sokerin käyttöä. Verenkierron jakautumista tai aineenvaihduntaa aivoissa voidaan tutkia käyttäen pientä annosta radioaktiivista ainetta gammakameralla (SPECT) tai positroniemissiotomografialla (PET).

Aivojen beeta-amyloidikertymiä voidaan kuvata positroniemissiotomografialla (PET). Tau-kertymien kuvantamismenetelmiä on kehitteillä.

Parkinsonin taudissa ja Lewyn kappale -taudissa dopamiini-välittäjäaineen määrä vähenee aivojen tyvitumakkeissa. Tähän liittyviä muutoksia voidaan kuvata erilaisilla aivojen SPECT-kuvauksilla, joita ovat esimerkiksi dopamiinitransportterikuvantaminen (muita nimityksiä FP-CIT, DaTSCAN, beta-CIT) ja dopamiinireseptorikuvantaminen.

Aivoista ei tavallisesti oteta koepalaa muistisairautta tutkittaessa. Joskus jos tehdään aivoleikkaus tai kallonsisäinen toimenpide muusta syystä, voidaan koepala ottaa samalla. Koepalasta voidaan tutkia mikroskooppisia aivokudoksen ja –solujen muutoksia. Löydöstä arvioitaessa on hyvä huomioida, että muutoksia voi esiintyä myös oireettomilla.