Parkinsonin taudin muistisairaus

Parkinsonin taudissa tyypillisimmät kognitiiviset oireet liittyvät toiminnanohjauksen, tarkkaavuuden, näönvaraisen hahmottamisen ja asioiden mieleen palauttamisen ongelmiin. Parkinsonin taudin muistisairaudessa oireet ovat edenneet arkea ja toimintakykyä merkittävästi häiritseviksi. Kognitiiviset ongelmat ilmenevät muun muassa ajattelutyön aloittamisen vaikeutena, hitautena ja uuvuttavuutena sekä joustamattomuutena. Ajattelu on myös häiriöherkkää: ajatus saattaa karata muuhun kuin käsiteltävään asiaan. Useamman asian yhtäaikainen ajattelu ei onnistu entiseen tapaan. Lisäksi potilailla voi olla vaikeuksia tehdä suunnitelmia ja päätöksiä.

Edellä mainitut oireet yhdistettynä näönvaraisen hahmottamisen vaikeuteen johtavat usein siihen, että potilaiden voi olla vaikeaa opetella uusien laitteiden käyttöä ja lisäksi voi tulla vaikeuksia vanhojen tuttujen laitteiden käytössä. Ajattelutyön aloittaminen saattaa tuottaa vaikeuksia, minkä takia potilaat saattavat vaikuttaa pysähtyneiltä, kun spontaanius puuttuu. Kaikki nämä oireet vaikuttavat myös asioiden mieleen palauttamiseen: potilaat eivät muista spontaanisti äskettäisiä asioita ja tapahtumia normaaliin tapaan, mutta vihjeiden avulla ja esimerkiksi tilannesidonnaisesti mieleen palautus voi toimia paljon paremmin.

Kun oireet ilmenevät haluttomuutena, välinpitämättömyytenä, aloitekyvyttömyytenä ja tunne-elämän latistumisena puhutaan apatiasta. Apatian rinnalla voi joskus olla myös alakuloisuutta, jonka tunnistaminen apatiaoireesta voi olla hyvin hankalaa. Apatian ja alakulon rinnalla voi esiintyä niin sanottuina käytösoireina muun muassa näköharhoja, harhaluuloja (esimerkiksi perusteeton mustasukkaisuus), ahdistuneisuutta ja poikkeuksellisen voimakasta päiväväsymystä. Oireiden vaikeusaste voi vaihdella huomattavasti: hyvänä päivänä oireet ovat lieviä ja huonona päivänä huomattavan häiritseviä. Toisaalta oireet voivat vaihdella myös päivän mittaan esimerkiksi vireystilan vaihteluihin liittyen tai seuraten Parkinsonin taudin motorisia oireita.

Parkinsonin taudin muistisairauden diagnoosin kulmakivenä ovat potilaan ja läheisten kertomat oireet. Toisinaan epäily muistioireesta syntyy vasta lääkärin vastaanotolla tai rutiininomaisen muistitestin tai kyselykaavakkeen tuloksen perusteella. Diagnoosi voidaan asettaa jo tyypillisten oireiden ja muistitestitulosten perusteella, mutta tarvittaessa muiden syiden arvioimiseksi saatetaan tehdä lisätutkimuksia, kuten laboratoriokokeita, aivokuvantamista tai neuropsykologinen tutkimus.

Parantavan hoidon puuttuessa Parkinsonin taudin muistisairauden hoito painottuu oireiden lieventämiseen ja elämänlaadun turvaamiseen. Parkinsonin taudin motoristen oireiden hyvä hoito ja peruslääkityksestä huolehtiminen lieventävät usein myös muistisairauden oireita tai ainakin tasapainottavat niitä. Itse muistisairauden lääkehoidossa käytetään usein rivastigmiinia tai muuta asetyylikoliiniesteraasin estäjää (AKE-estäjä). AKE-estäjät voivat virkistää, parantaa toimintakykyä ja keskittymistä ja lieventää harhoja. Haittavaikutuksena esiintyy joskus vapinan lievä korostuminen, mutta tämä ei onneksi ole yleensä häiritsevää. AKE-estäjistä kerrotaan tarkemmin tämän sivuston Muistisairauksien hoito -osiossa.

Liikunta on erityisen tärkeää Parkinsonin taudissa: liikunta ei pelkästään ylläpidä motorista toimintakykyä, vaan sillä on myös monimuotoisia vaikutuksia aivojen hyvinvointiin. Parantamalla mielialaa ja vireystilaa liikunta lieventää myös muistin ja tiedonkäsittelyn oireita. Potilaiden hyvään hoitoon kuuluvat myös käytösoireiden hoito, hyvä yleishoito, kuntouttava hoito, riittävä tuki ja palvelut ja potilaiden oikeuksista ja etuuksista huolehtiminen.

Edetessään muistisairaudet heikentävät potilaan ajokykyä. Hyvään hoitoon kuuluukin myös potilaiden ja kanssaliikkujien liikenneturvallisuuden huomioiminen. Tämän vuoksi ajokykyä arvioidaan säännöllisesti sairauden seurannassa. Muistisairauksien hoidosta ja seurannasta kerrotaan tarkemmin tämän sivuston Muistisairauksien hoito -osiossa.