Siirry sivun sisältöön

Aktiivisen MS-taudin hoitoon käytettävät pistoslääkkeet

Beeta-interferonit ja glatirameeriasetaatti ovat olleet käytössä jo noin 20 vuotta. Nämä lääkitykset annostellaan pistämällä joko ihonalaiseen kudokseen tai lihakseen, pääsääntöisesti useita kertoja viikossa. Omatoimista pistoshoitoa varten pitää hallita oikea pistotekniikka, pistospaikat ja niiden säännöllinen vaihtaminen, ihon kunnon seuranta ja hoito sekä lääkeaineiden oikea säilyttäminen. Hoitoa aloitettaessa pistämistä harjoitellaan MS-hoitajan vastaanotolla.

Näillä lääkkeillä on erilaisia vaikutuksia soluviestintään ja niiden on todettu vähentävän pahenemisvaiheita noin kolmanneksella. Niiden etuna on hyvä ja tunnettu turvallisuus. Ajatus pistämisestä tai itse pistäminen voi kuitenkin tuntua epämukavalta. Paikalliset pistospaikkareaktiot ovat näiden lääkkeiden yleisin haittavaikutus.

Näitä lääkkeitä voi käyttää raskautta yrittäessä. Glatirameeriasetaatin tai interferonien käyttöä voi hoitavan lääkärin harkinnan mukaan jatkaa myös raskauden aikana.

Molempia lääkkeitä voi käyttää harkinnan mukaan imetyksen aikana.

Uusimpana lääkkeenä on vuoden 2022 alusta saanut peruskorvattavuuden ofatumumabi, jota pistetään ihon alle kerran kuukaudessa.

Beetainterferoneihin voi lisäksi liittyä pistosten jälkeisiä flunssan kaltaisia oireita, joita voi lievittää tavallisilla särkylääkkeillä, levolla ja lääkitystä aloitettaessa annosta asteittain nostamalla. Interferonihoitoon kuuluu myös verikoeseuranta.

Glatirameeriasetaatin käyttöön voi liittyä haittavaikutuksena hengitystieoireita.

Ofatumumabin käyttöön voi liittyä haittavaikutuksena infektioita ja pistoskohdan reaktioita. Lääkitystä seurataan säännöllisin turvaverikokein, joilla seurataan verenkuvaa ja maksan toimintaa.