Lääkäri päättää, kuinka kauan sinun tulee käyttää verenohennuslääkkeitä aivolaskimotukoksen jälkeen. Verenohennuslääkityksen kesto on yleensä 6–12 kuukautta, mikäli muita oireita ei ilmaannu. Joissakin tapauksissa lääkitys saattaa kestää koko eliniän, varsinkin, jos sinulla on ollut aiemmin veritulppa.
Hepariini
Ihon alle pistettäviä lääkkeitä kutsutaan pienimolekyylisiksi hepariineiksi, lyhennettynä LMWH (Low Molecular Weight Heparin). Näiden lääkkeiden hyytymistä estävä vaikutus alkaa nopeasti. Pistämistä harjoitellaan sairaalassa. Harvinaisissa tapauksissa hepariinia annetaan suonensisäisesti.
Varfariini
Varfariini otetaan tabletin muodossa. Varfariini on niin kutsuttu K-vitamiinin estäjä, joka estää K-vitamiinista riippuvien veren hyytymistekijöiden aktivoitumista. Mitä vähemmän elimistössä on K-vitamiinia sitä hitaammin veri hyytyy. Varfariini alkaa vaikuttaa muutaman päivän kuluessa, siksi tabletit voi aloittaa samaan aikaan hepariinin kanssa. Varfariinipitoisuutta tulee seurata säännöllisesti verikokein. Verestä määritellään INR (International Normalized Ratio) -arvo, joka kuvaa veren hyytymisajan pidentymistä normaalista. Myös K-vitamiinipitoinen ruoka, alkoholi ja sairaudet vaikuttavat INR-arvoon. Lääkitystarve vaihtelee eri henkilöillä, joten varfariiniannos määritetään yksilöllisesti verikokeella. Tarve voi myös vaihdella eri tilanteissa, joten INR-arvoa seurataan jatkuvasti. INR-arvoa voi testata myös kotona.
DOAC (Direct Oral Anticoagulants)
Lyhenne DOAC tarkoittaa suoraan hyytymistekijöihin vaikuttavia, suun kautta otettavia verenohennuslääkkeitä (antikoagulantteja). Nämä hyytymisen estolääkkeet otetaan tabletin tai kapselin muodossa. Lääkkeitä ovat: dabigatraani, rivaroksabaani, enoksabaani ja apiksabaani. DOAC-lääkkeiden pitoisuutta veressä ei tarvitse seurata jatkuvin verikokein, kuten varfariinia. DOAC:eja on määrätty aiemmin syvän laskimotromboosin ja keuhkoveritulpan hoitoon. Viimeaikaiset tutkimukset ovat osoittaneet, että ne ovat tehokkaita myös aivolaskimotukoksen hoidossa.