Siirry sivun sisältöön

Laskimotukosten syntyminen

Veritulppa voi syntyä mihin tahansa laskimoon, myös aivoihin. Laskimotukos estää veren paluun sydämeen ja keuhkoihin, ja aiheuttaa paikallisia oireita tukosalueelle.

Verenkierto

Keho tarvitsee toimiakseen happea ja ravintoaineita, jotka kulkeutuvat lihaksiin ja elimiin verenkierron kautta. Keuhkot hapettavat verta. Sydämen vasen kammio pumppaa tätä happirikasta verta valtimoiden kautta kaikkiin kehon osiin. Hiussuonten eli kapillaarien (valtimoiden ohuimmat haarat) kautta tapahtuu hapen ja ravinteiden vaihto kudosten ja veren välillä hiilidioksidiin ja kuona-aineisiin. Kuona-aineet häviävät kehosta virtsan ja ulosteen mukana. Hiilidioksidipitoinen, hapeton veri palaa laskimoita pitkin takaisin sydämen oikeaan kammioon ja siitä edelleen keuhkoverenkiertoon. Keuhkoissa hiilidioksidi poistuu kehosta ja veri ottaa jälleen hengitysilmasta happea. Toimiva verenkiertoelimistö on edellytys elimistön toiminnalle.

Veren hyytyminen

Hyvä verenkierto pitää kehon hyvässä toimintakunnossa. Jos sinulle tulee haava, eli verisuonen seinämään ilmaantuu pieni repeämä, veri hyytyy nopeasti kyseisessä kohdassa. Hyytymisjärjestelmä huolehtii siitä, että veri hyytyy oikeassa paikassa oikeaan aikaan, jottet menetä liikaa verta. Haavan kohtaan muodostuu rupi, joka on eräänlainen luonnonkipsi, joka sulkee haavan väliaikaisesti.

Toimiva verenkiertoelimistö huolehtii siitä, että hyytymä hajoaa ajoissa sekä siitä, että veresi on tarpeeksi ohutta ja että se virtaa kunnolla.

Laskimotukos eli tromboosi

Tromboosi on verihyytymän aiheuttama veritulppa. Kun veritulppa tukkii laskimon, sitä kutsutaan laskimotukokseksi eli laskimotromboosiksi. Laskimotukos syntyy yleisimmin alaraajoihin, mutta se voi kehittyä myös kehon muihin osiin, kuten käsivarteen, lantioon tai aivoihin. Veritulppa vaurioittaa laskimoita tai valtimoita ja estää toimivan verenkierron.

Päivitetty 11.9.2023