Eteisvärinä nostaa sydänperäisen aivovaltimotukoksen riskin viisinkertaiseksi. Sydänperäisiä aivovaltimotukoksia voidaan estää verenohennushoidolla. Eteisvärinä voi esiintyä jatkuvana tai hetkittäisenä. Osa ihmisistä tunnistaa eteisvärinän rytmihäiriötuntemuksena tai muina oireina, kuten hengenahdistuksena, mutta osalla se on täysin oireeton. Eteisvärinän voi kuitenkin oppia tunnistamaan tunnustelemalla pulssia.
Eteisvärinälle altistavia tekijöitä ovat ikä, verenpainetauti, sydämen vajaatoiminta, sepelvaltimotauti sekä sydämen läppäviat. Lisäksi diabetes, ylipaino, kilpirauhasen liikatoiminta, uniapnea ja krooniset keuhkosairaudet lisäävät eteisvärinän vaaraa. Eteisvärinää voi kuitenkin olla myös nuorilla täysin terveillä ihmisillä, ja se onkin yleisin nuorten aivoinfarktien aiheuttaja.
Eteisvärinä todetaan sydänfilmillä eli EKG:llä. Kohtauksittaisen eteisvärinän löytäminen voi kuitenkin olla vaikeaa ja sitä voidaan joutua etsimään erilaisilla EKG:n pitkäaikaisrekisteröintimenetelmillä.
Eteisvärinän aiheuttamia aivoinfarkteja voidaan estää tehokkaasti verenohennuslääkityksellä (antikoagulaatiohoidolla). Verenohennuslääkitys tulee aloittaa, jos aivoinfarktin tai TIA-kohtauksen sairastaneella todetaan jatkuva tai kohtauksittainen eteisvärinä. Samoin verenohennuslääkitys aloitetaan, jos henkilöllä on eteisvärinän lisäksi muita aivoinfarktin riskitekijöitä. Ilman estävää lääkitystä eteisvärinäpotilaista vuosittain keskimäärin 5 prosenttia (1/20) saa aivoinfarktin.