Diffuusin aivosoluvaurion (englanniksi
diffuse axonal injury, DAI) synty ei puolestaan ole seurausta suorasta iskusta, vaan sen ajatellaan liittyvän aivokudoksen sisäisen rakenteen rikkoutumiseen voimakkaan hidastuvuuden tai kiihtyvyyden seurauksena. Tyypillisimmin DAI:n synty liittyy liikenneonnettomuuksiin ja muihin suurienergisiin vammoihin, mutta vähäisiä DAI-muutoksia voi esiintyä myös lievissä aivovammoissa. Pikkuvauvoille DAI-tyyppisiä aivovammoja saattaa syntyä ravistelun tai muun pahoinpitelyn seurauksena.
Nimensä mukaisesti DAI on aivojen solutason vaurio. Aivojen eri osat ja kerrokset ovat tiheydeltään ja painoltaan erilaisia. Aivojen pinnalla olevat aivokalvot pitävät aivot yhtenäisinä, mutta aivojen sisällä rakenne on varsin haurasta ja erityisesti valkea aine muistuttaa rakenteeltaan maitovanukasta. Kun aivot joutuvat voimakkaan hidastuvuuden kohteeksi, eri osien välillä tapahtuu sisäistä liikettä painavampien rakenteiden pyrkiessä jatkamaan matkaansa kevyempiä alueita pidempään. Aivokudoksen läpi kulkevat valkean aineen radat joutuvat venytykseen ja aivosolujen solukalvo menee rikki – erityisesti aivojen rakenteeltaan erilaisten kudosten rajapinnoilla, kuten harmaan ja valkean aineen liitoskohdassa. Vaurio kohdistuu nimenomaan aivosolujen viejähaarakkeisiin eli aksoneihin, joilla aivosolut ovat yhteydessä toisiinsa. Jos vauriot ovat laaja-alaisia, aivojen eri alueiden väliset radat ja yhteydet voivat katketa aiheuttaen merkittävää haittaa.
DAI-muutoksia nähdään useimmiten aivojen syvissä rakenteissa, aivorungossa ja aivokurkiaisessa, sekä aivopuoliskojen harmaan ja valkean aineen rajapinnalla. Aivojen syvät rakenteet ovat elintärkeitä muun muassa hengityksen, vireystilan ja tajunnantason säätelyssä, ja näille alueille syntyneet vauriot johtavat usein syvään tajuttomuuteen ja vaikeaan vammautumiseen.
Tutkiminen
Koska kyseessä on solutason vaurio, sitä ei useinkaan havaita välittömästi vamman jälkeen tehdyissä tietokonetomografiakuvissa. DAI-vammaa osataan kuitenkin useimmiten epäillä, jos tajunnantaso jää merkittävästi alentuneeksi ilman muuta ilmeistä syytä. Aivosoluvaurio aiheuttaa pieniä paikallisia mikroskooppisia verenvuotoja aivokudokseen, ja nämä mikroverenvuodot voidaan havaita tarkoitukseen suunnatuilla magneettikuvilla. Suoraa menetelmää yksittäisten aivosolujen vaurion osoittamiseksi ei vielä ole, vaan tarkimmallakin magneettikuvalla voidaan erottaa joidenkin millimetrin osien kokoiset verenvuodot ja niiden aiheuttama turvotus – näinkin pienellä alueella on kuitenkin kymmeniä tuhansia aivosoluja.
Magneettikuvissa nähtävät muutokset saattavat myös korjautua ajan kuluessa, ja kuukauden kuluttua vammasta pienimpiä verenvuotoja ei välttämättä enää nähdä. Sitä ei kuitenkaan tiedetä, korjaantuvatko itse aivosoluvauriot vai tapahtuuko aivoissa muovautumista ja muut aivosolut ottavat vaurioituneiden alueiden tehtäviä hoitaakseen.