Vapaaehtoistoiminta on ihmisten välistä vuorovaikutusta, johon tavallisen ihmisen taidot riittävät. Tärkeintä on löytää itselleen sopiva tapa osallistua ja vaikuttaa. Vapaaehtoistoiminnan tuloksellisuutta ei voida mitata työntuntien tai siihen osallistuneiden henkilöiden lukumäärällä, vaan sen merkitys on ihmisten välisessä vuorovaikutuksessa. Vapaaehtoistoiminta määritellään myös niin, että se on yksittäisen ihmisen tai yhteisöjen hyväksi tehtyä toimintaa, josta ei saa rahallista korvausta ja jota tehdään ilman pakkoa tai velvollisuutta.
Vapaaehtoistoiminnasta hyvinvointia
Tutkimusten mukaan vapaaehtoistoiminta parantaa ihmisen hyvinvointia ja jopa lisää elinikää. Se voi tyydyttää ihmisen tarvetta tuntea itsensä tarpeelliseksi. Vapaaehtoistoiminnan tuomat hyödyt voidaan saavuttaa jo parilla viikkotunnilla. Vertaistukitoiminnassa tärkeässä osassa on jakaminen ja oma kokemus. Ihmiset haluavat oman kuntoutumisensa jälkeen jakaa samaansa hyvää eteenpäin. Heidän oma kokemuksensa on tuonut siihen osaamisen ja motivaation. Tulee kuitenkin muistaa, että vapaaehtoisten tekemä työ ei korvaa ammattityötä, vaan toimii sen rinnalla. Vapaaehtoiset tarjoavat täysin toisenlaista tukea, kuin ammattilaiset. Siksi nämä työmuodot täydentävät toisiaan.
Arnstein määritteli vuonna 1969 edelleen paljon siteeratut osallistumisen portaat. Osallistumisen portaat etenevät alhaalta ylöspäin, osallistumattomuudesta osallisuuteen. Portaikon alapäässä ihminen on sopeutunut valmiisiin suunnitelmiin, ja vaikuttaminen on näennäistä. Portaikon keskivaiheilla ihmisiltä kysytään mielipiteitä, mutta heillä ei ole varsinaisesti päätöksentekovaltaa. Ylemmäksi portaikkoa kiivetessä ihmiset otetaan mukaan kumppanuuteen ja neuvotteluihin, ja he pääsevät käyttämään omaa kansanvaltaa siirtyessään osallistumisesta aktiivisiksi toimijoiksi. Osallisuus tuottaa kokijalleen kuulumisen ja mukana olemisen tunteen sekä kokemuksen aidosta mahdollisuudesta vaikuttaa itseään, lähiyhteisöään ja yhteiskuntaa koskeviin asioihin.
Auttamisen halu innostaa vapaaehtoistoimintaan
Jyväskylässä on kysytty OLKA-sairaalavapaaehtoisilta heidän kokemuksiaan ja palautteitaan vapaaehtoisena toimimisesta, ja seuraavanlaisia kommentteja niistä on esitetty alla. Kaikissa kommenteissa näkyy se, miten hyvän mielen vapaaehtoinen itse saa ja kokee olleensa tarpeellinen.
”Kokemus oli innostava, nautin toiminnastani.”
”Tunsin olevani tärkeä henkilö tehtävässäni, ensi sijassa kuuntelijana.”
”Tänäänkin tapasin niin valoisia ja puheliaita ikäihmisiä, että taas kerran totesin tämän toiminnan tärkeyden.”
”Taas iloa tuottava käynti, tapasin kaksi mukavaa iäkästä miestä. Mitä useammin käyn keskustelemassa, sitä mielekkäämmäksi koen tämän toiminnan.”
”Kumpikin toivoi minun tulevan uudestaan, joten olen edes hetken ollut heille läsnä.”
”Kiva päivä. Tunsi itsensä tarpeelliseksi. Paljon tyytyväisiä asiakkaita.”
”Moni potilas sanoo lähtiessään, kiitos pelastit minun päiväni.”
Suomessa tehty ensimmäinen laaja vapaaehtoistoimintaa koskeva tutkimus (Yeung 2002) osoitti, että halu auttaa on suomalaisten tärkein vapaaehtoistoimintaan motivoiva tekijä: jopa 41 % vapaaehtoisista kokee näin. Sosiaalisten suhteiden solmimisen on todettu olevan toiseksi merkittävin vapaaehtoistoimintaan osallistumisen motiiveista. Kolmanneksi yleisimmäksi motiiviksi nousi Yeungin tutkimuksen mukaan halu kokeilla jotain uutta.
Jyväskylän OLKAssa myös nämä yllä mainitut syyt lähteä mukaan vapaaehtoistoimintaan ovat tuttuja. Uudet sairaalavapaaehtoiset mainitsevat juurikin auttamisenhalun syyksi sille, miksi haluaa tulla mukaan toimintaan. Myös oman ajan antaminen johonkin yhteiskunnallisesti merkittävään asiaan mainitaan ja se, että olisi aikaa tehdä jotakin toisten hyväksi.
Vapaaehtoistoiminta tuo vapaaehtoisten elämään sisältöä ja tarkoitusta. Vapaaehtoisena voi olla kanssakulkijana ja kulkea hetken ihmisen rinnalla. Tällä voi kuitenkin olla sekä vapaaehtoisen että avun saajan hyvinvointiin ja jaksamiseen suuri merkitys. Siksi Jyväskylän OLKA haluaa panostaa myös vapaaehtoistensa hyvinvointiin, esimerkiksi tarjoamalla säännöllisesti yhteisiä tapaamisia. Näissä tapaamisissa vapaaehtoiset voivat tavata toisiaan ja vaihtaa kuulumisia sekä kokemuksiaan.
Kuvat: Jyväskylän OLKAn vapaaehtoisia Keski-Suomen keskussairaalan OLKA-pisteen avajaisissa 19.9.2019
Kirjoittanut: Niina Kankare-Anttila, vapaaehtoistoiminnan kehittäjä ja Susanna Mutanen, terveyden edistäminen suunnittelija