Sairaalavapaaehtoistoiminnan kesäseminaarissa Seinäjoella 5.-6.6.2019 pääsimme teologian tohtori, tutkija Jenni Spännärin johdolla pohtimaan näitä kysymyksiä.
Myötätunnolla on valtava voima. Paitsi että sen kokeminen on yksi perustarpeistamme, se on myös sisäänrakennettu ominaisuus, joka on meissä kaikissa. Se on voima, joka tekee meistä ihmisiä: kyky eläytyä toisen tunnetilaan ja pyrkiä hyvään. Se on myös kyky, jota voi harjaannuttaa.
Myötätunto on tekoja
Oikeastaan myötätunto on tekoja. Se lähtee kyvystä tuntea empatiaa: eläytyä toisen tunnetilaan. Mutta vasta toiminnan kautta se muuttuu myötäelämiseksi, esimerkiksi rinnalla kulkemiseksi, kuuntelemiseksi, kädestä pitämiseksi tai halaamiseksi - myötätunnon osoitukseksi.
Itsemyötätunto on lempeyttä itseään kohtaan
Itsemyötätunto on oikeastaan yhtä tärkeää kuin myötätunto. Vaikka myötätuntoa voidaan pitää pohjana itsemyötätunnolle, voisi asian nähdä myös toisin päin. Lempeä ja ystävällinen sisäinen puhe sekä ymmärrys ja armollisuus itseään kohtaan, auttaa suhtautumaan myös kanssakulkijaan samalla lempeydellä ja armollisuudella.
Olemme usein kuitenkin juuri itseämme kohtaan kaikista vaativimpia ja armottomimpia, ja sätimme itseämme sellaisistakin asioista, joista kaveria harvemmin tulisi arvosteltua. Itsemyötätunto on kuitenkin taito, jota jokaisen kannattaisi harjoitella. Se on tie sisäiseen lempeyteen ja ystävällisyyteen, joka näkyy myös ulospäin myötätuntona, ymmärryksenä ja kärsivällisyytenä muita kohtaan. Se on myös keskeneräisyyden ja epäonnistumisten hyväksymistä niin itsessä kuin muissa.
Jaksavana on enemmän annettavaa
Myötätuntoon liittyy myös sudenkuoppia, jotka ovat monille auttamistyötä tekeville tuttuja, kuten liiallinen myötäeläminen ja riittämättömyyden tunne. Onkin tärkeää tunnistaa oman jaksamisensa rajat - myös vapaaehtoistoiminnassa - koska jos oma patteri on tyhjä, ei siitä oikein riitä virtaa muillekaan. Tämä patterin lataaminen voi tarkoittaa omassa elämässä voimaa ja iloa tuovien asioiden tekemistä, esimerkiksi omien ystävien tapaamista, luovia harrastuksia ja tarvittaessa tauon pitämistä vapaaehtoistoiminnasta. Jaksavana on paljon enemmän annettavaa muillekin.
Kiitollisuus auttaa näkemään hyvän elämässä
Myötätunnon syntyä edesauttaa kiitollisuuden ja merkityksellisyyden kokeminen elämässä. Kiitollisuuden on todettu tutkitustikin lisäävän ihmisten onnellisuutta, hyvinvointia - ja jopa viisautta. Kiitollisuuden tunnetta voi herätellä esimerkiksi pitämällä ns. kiitollisuuspäiväkirjaa. Kiitollisuus auttaa myös huomaamaan hyvän tässä hetkessä, vähentämään negatiivisia tunteita ja parantamaan stressinsietokykyä.
Kiitollisuus voi auttaa myös tunnistamaan merkityksellisen ja arvokkaan omassa elämässä. Usein merkityksellisyys löytyy siitä, että voi olla mukana jossain, jonka kokee tärkeäksi ja arvokkaaksi sekä siitä, että kokee olevansa hyödyksi ja tarpeellinen. Tämä toteutuu usein vapaaehtoistoiminnassa. Moni kokee antaessaan myös saavansa.
Myötätunto ”tarttuu”
Myötätunnon osalta olemme usein hetkestä ja elämäntilanteesta riippuen joko antajan, saajan tai sivustakatsojan roolissa. Mutta kaikki nämä roolit yleensä kirvoittavat meissä halun auttaa ja tehdä myötätuntoisia tekoja myös muille. Myötätuntoisuus ja myötätuntoiset teot siis ”tarttuvat”. Voisikin siis todeta Pave Maijasen biisin sanoin, että ”jokainen joka apua saa, sitä joskus tajuu myös antaa”.
Kirjoittaja: Heidi Lindroos, viestinnän harjoittelija, OLKA®-toiminta, heidi.lindroos@ejy.fi